Majoituimme Argentieren kylässä, noin 10 minuutin ajomatkan päässä Chamonixista. Huoneistostamme oli aivan huippunäkymät kohti Mont Blancia. Parvekkeella tuli vietettyä jonkin verran aikaa, mutta ovet ruokapöydän suuntaan olivat lähes aina avoinna, sillä onhan tuo näköala aivan upea.
Miten voikaan maisema muuttua päivän mittaan. Aamulla aurinko paistoi eikä pilven hattaraakaa näkynyt. Lupaili siis hyvää, paitsi että ukkonen alkoi jyrähdellä lähes joka päivä yhden-kolmen välillä. 
Alkuillasta vuori peittyi pilviin, mutta aurinko vielä vähän heijasteli säteitään.
Eikä kulunut kuin hetki, niin koko laakso oli peittynyt sumuun. Huimaa.
Harmillisesti tuo lähes jokapäiväinen ukkonen muutti jonkin verran patikointisuunnitelmiamme, mutta kyllä me joka päivä kiipesimme, edes vähän, ylös vuorelle. Lähin patikointireitti lähti muuten tuosta naapuriautotallin kulmalta. Autoa tuolla ei siis välttämättä tarvitse, sillä Geneven kentältä pääsee kätevästi Alpy bussilla ja kylien välissä kulkee linja-autoja kiitettävän aktiivisesti.
Avainsanat:mont blanc, ranskan alpit, ukkonen
Lagottomaista elämää 
Vastaa