Salattu aarre – Kivimäenpuisto

Kotimme lähistöllä on pienehkö rodopuisto, jota ei juurikaan mainosteta. Siellä saa rauhassa kuljeskella ihastelemassa alppiruusuja.

Löysin puiston juoksulenkillä samana keväänä kun muutimme Martinlaaksoon. Ihmetys oli suuri, kun en ollut aiemmin puistosta kuullutkaan. Kaikki tiethän vievät Haagan alppiruusupuistoon. Harmillisesti kukinta meni tänä vuonna osin liian nopeasti ohi. Helteet tekivät tehtävänsä.

Puistossa kasvaa 12 kotimaista laatulajiketta: Elviira, Haaga, Hellikki, Helsingin Yliopisto, Kullervo, Pekka, P.M.A. Tidersted, Pohjolan tytär, Mikkeli, Venla, Vieno ja Kaino. Aivan ihania nimiä muuten. 

Lähi alueen väki on löytänyt puiston vieressä olevan nurmikentän. Sinne mahtuu hyvin piknikille vaikka vieressä joku pelaisikin sulkapalloa, futsalia tai heittelisi frisbeetä. Sopu sijaa antaa.

Käy ihmeessä tutustumassa lähipäivinä jos osut Länsi-Vantaalle. Kukinta jatkunee vielä tovin.

Lue lisää puistosta.

Nopeat kukkijat

Talomme seinustalla kasvaa edellisen asukkaan sinne siirtämiä unikkoja. Kasvupaikka on periaatteessa väärä ja vaikeuttaa kivetyksen siistinä pysymistä, mutten ole raaskinut siirtää noita poiskaan, kun ovat jo 5 vuotta tuossa joka kevät/kesä kukkineet.

Tänä vuonna nuppuaika oli todella pitkä. Ilma taisi viilentyä juuri silloin, kun nämä suunnittelivat avaavansa kukkaloiston. Perjantaina saimme vihdoin ihailla oranssia leiskuntaa. Kuvat pääsin nappaamaan lauantaina, ja jo sunnuntaina osa näistä oli tiputtanut kukkansa. Onneksi tuossa on vielä muutamia nuppuja, joten kukinta saattaa kestää jopa viikon.

En ostanut tänä vuonna yhtään valmiiksi kukkivaa kukkaa, vaan kaikki on kasvatattu siemenistä tai pienistä taimista. Kukintaa saa siis vielä odottaa. Ensi vuonna kyllä hankin osan valmiiksi kukkivina, sillä kesäkuussa olisi mukava olla jo muutamia kukkijoita pihaa kaunistamassa. No, onhan meillä kevätvuorenjuuret, jotka kaverin pihalta siirrettynä jaksavat kukkia jo kolmatta viikkoa.

Uimamaisterit

Vantaanjoella

Meidän pojat rakastavat uimista. Mikä tahansa kuralätäkkökin kelpaa, mutta parasta on kun pääsee oikeasti uimaan. Lauantaina tehtiin uimareissu läheiseen Vantaanjokeen, Vetokannaksen koirien uimarannalle. Kiirehdimme käyntiä, sillä illalla oli tiedossa nuorin biletystä ihmisten uimarannalla, eikä silloin kyllä huvita olla koirien kanssa lähistöllä.

Sunnuntaina kävimme Turussa, ja treffasimme rotukaverit Rokin ja Balbon, joiden kanssa käveltiin Halistenkoskella ja koko nelikkö pulahti uimaan Aurajokeen. Hauskaa tuntui olevan sielläkin. Reissusta ei valitettavasti ole kuvia, sillä äijäuroksemme hillitsemisessä oli täysi työ.

Sisu ui.