Ihmishakua Santahaminassa

Saimme mahdollisuuden treenata ihmishakua Santahaminan Helsinkiradalla sunnuntaina. Olen käynyt tuolla muutama vuosi sitten Sisun kanssa tutustumassa, joten tiesin suunnilleen mitä odottaa. Ihana auringonpaiste, vaikkakin jäätävän kylmä keli odotti meitä tuolla upealla saarella heti aamutuimaan.

Aamuvuoroon oli ilmoittautunut lisäksemme kokeneet konkarit, joten saimme hyviä vinkkejä lajiin. Pojat olivat aivan ihmeissään, kun löysivät huoneiden sokkeloista tätejä. Niin, ja mikä parasta, tädit antoivat nameja ihan superpaljon.

Kävelimme ensin talon läpi, jotta pojat saivat tuntumaa ”labyrinttiin”. Sitten Sisu kehiin, ja ”kadonneiden” etsintään. Sisu tiesi mitä teki, ja tädit löytyivät nopsaan. Sitten oli henkilökunnan vuoro siirtyä maalimiehiksi ja piiloutua. Nopeasti nuo jo lajia osaavat koirat meidät merkkasivat ja saivat palkkansa. Lopuksi oli Eeron vuoro päästä etsintähommiin. Nuorta miestä taisi kiinnostaa enemmän nartut, joten heebo juoksenteli siellä edestakaisin. Kaikki kolme maalimiestä kyllä löytyivät, muttei sällillä oikein ollut aikaa jäädä syömään nameja. Seuraavalla kerralla Eerokin jo toivottavasti tajuaa mitä siellä talossa pitäisi tehdä.

Treenin jälkeen kävimme lenkillä Saharassa. Pojat nauttivat täysin siemauksin jäisellä aavikolla kirmailusta ja henkilökunta lämmittävästä auringonpaisteesta. Kolme tuntia ulkona ja jääkylmässä hallissa tekivät tehtävänsä. Koko poppoo vetäisi tunnin päiväunet kotiuduttamme. Nyt parannellaan jumiutuneita niskoja – olimme siipan kanssa molemmat jännittäneet kylmässä hartoita.

Aurinkoista maanantaita.

Pojat tokon intensiivikurssilla

Käymme Eeron kanssa tokoilemassa EKK:ssa puolikkaalla vuorolla Agimestassa. Viime lauantaille seura oli järjestänyt Korrin pariskunnan kouluttamaan tokoa. Riitta ja Pekka ovat tunnettuja tokokouluttajia, ja heistä molemmista asti hyvin syvän osaamisen ja halun auttaa. He ovat molemmat myös tokon maajoukkuevalmennusrenkaassa eli tietotaitoa piisaa. Tunnustin heti alussa molemmille kouluttajille, että en oikein osaa tokon sääntöjä, vaikka sääntökirja monin merkinnöin kotoa löytyykin. Yhtä kisaa olen ollut seuraamassa, muttei ideologia vielä tuolla kerralla täydellisesti auennut.

Ohjeistuksen mukaan Eerolle oli varattu 15 minuutin opastus 1,5 tunnin vuoron aikana. Otin Sisun mukaan, jotta voisimme treenata muutamia rallyliikkeitä Eeron vuoroa odotellessa. Yllätys yllätys, aika moni oli perunut tulonsa, joten meitä oli harjoitusvuorolla vain 3 ja Sisukin pääsi oppiin.

Ensin Eero ja minä pääsimme Pekan ”käsittelyyn”. Keskustelimme osaamisestamme (heikkoa) ja mitä haluaisin käydä läpi. Päädyimme treenaamaan siirtymistä kahden liikkeen välillä. Loistava harjoitus. En ollut ymmärtänyt, että sellaistakin pitäisi miettiä. Teimme liikkeestä maahan ja hyppy -liikkeet sekä siirtymisen. Lisäksi harjoittelimme hallittua luoksetuloa (tai no, hallittua ja hallittua). Reilu 40 minuttia meni kuin siivillä. Sitten pieni pissalenkki ja Eero autoon odottamaan.

Seuraavaksi Sisu pääsi Riitan käsittelyyn. Treenasimme häiriötä, mikä on meille kisatilanteessa suuri haaste. Kaikki muu kiinnostaa paitsi radan suorittaminen hallitusti. Taidan ottaa kotitreeniin häiriöksi sen parhaan eli siipan. Lisäksi kokeilimme etu- ja takapalkkaa liikkeestä seiso -harjoituksessa. Etupalkka tuntuu olevan Sisulle SE juttu. Lopuksi teimme toisen koirakon kanssa kisan aloitustreenin eli kehään saapumisen vuorollamme + luoksetulon. Taas meni reilu 40 min. kuin lentäen.

Molemmat kouluttajat kannustivat meitä kokeilemaan tokon alokasluokkaa kisamielessä. Se tarkoittaisi sitä, että ohjaajan pitäisi paneutua lajiin ”asiaankuuluvalla hartaudella”. Sain hyviä vinkkejä treenailuun, ja uskoa siihen, että pojissa on potentiaalia. Onkohan emännässäkin?

Aika hyvä kontakti, eiks je?

Treeniryhmä.

Siippa ja Eero ovat käyneet muutaman kerran Taitoa Tassuihin Kunnon Citykansalainen -kurssilla. Tavoittena on, että herrat saavat keskinäisen kontaktin kuntoon, ja kikkurasta asiallisesti käyttäytyvä juniori.

Ohitusharjoituksia

Kävin seuraamassa yhdet treenit, ja tippa tuli miltei silmään kun ukkelimme seurasi niin hienosti. Käyn Eeron kanssa treenaamassa tokoa, mutta peruskäyttäytyminen on ihan eri juttu.

Ihastuin tuohon oikeassa reunassa kulkevaan labradoodleen. Mikä ihana kikkura! Huomaatko muuten, että kaikki treeneissä olevat koirat ovat kikkuroita? Vasemmalla perro, Eero keskellä ja 8 kk ikäinen labradoodle oikealla.

Harrastusöverit

Innostuin kevään kynnyksellä ilmoittamaan Sisun kaikenmoisille kursseille ja, mikä hauskinta, olemme päässeet niille kaikille. Eilen alkoi ensimmäinen näistä kevät-kesän kursseista. Kävin ilman Sisua Keravan Agility Teamin agilityn alkeiskurssin tapaamisessa. Meitä oli tosi kiinnostava joukko koossa, ja uskon, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita on luvassa.

Saimme roppakaupalla kotitehtäviä, joten loppuviikoksi riittää tekemistä. Tavoitteena on oppia koskettamaan takajaloilla kosketuspintaa, ja vaikeuttaa liikettä pikkuhiljaa. Mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen tapa opettaa kontaktiesteiden kontaktipintojen koskettamista. Olipa muuten hauskaa, että kontakteja kurssilla tulee opettamaan Sirpa, joka kisaa agilityssä lagoton kanssa.

Ensi viikolla jatkuu lagottojen haju- ja esinejälkikurssi, ja kohta on alkamassa Rally-toko sekä Toko. Tämän lisäksi on vielä vetämässä muutama treenipaikka. Mitenköhän tässä ehtii jotain itsekin, vai toteanko, kuten lagoton emäntä Satu, että harrastan Sisun kanssa harrastamista.

Osataan meillä relatakin.

Agilityä privana

Saimme houkuteltua Annen ja Essin treenaamaan kanssamme Koirakoulu Kompassiin. Varasimme tunnin omaa aikaa. Kerrankin sai treenata ihan rauhassa. Sisu alkoi jo osoittaa väsymisen ja kyllästymisen merkkejä, mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Teimme keinua useampaan otteeseen. Se vähän jänskättää, ja välillä Sisu hyppää sieltä kesken matkan pois. Se siis on ensimmäinen pelottava este agilityssä. Keppejä teimme apureiden kanssa, ja se sujuikin mitä mainioimmin kun emäntä muisti nakata palkkaa radalle. Pussia ei olla tehty aikoihin, joten sinne meno vähän arvelutti, mutta kun toisessa päässä on isäntä namien kanssa, niin mikäpä ettei.

Hyppääminen on kivaa, ja A-este on IHAN PARAS. Sitä voisi mennä ihan miten monta kertaa tahansa. Ja Sisu meni – myös ihan ilman lupaa…

Essi treenaili samanaikaisesti vähän hyppyjä ja toko-liikkeitä. Hienosti tuo nuori neiti osasi suunnistaa namikupille ohjeiden mukaisesti, hyppiä ja maata. Toko-treenit ovat uponneet hyvään maaperään.

Nyt meillä oletaan lunkisti. Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa. Minä jatkan hälytyslaitteiden softapäivitystä.

Sisun vuosi 2012

Paljon on tapahtunut Sisun elämässä vuoden 2012 aikana. Ohessa muutamia kuvia alkuvuodelta:

Helsingin koirauimassa tammikuussa.

Kukkulan kuningas tammikuussa.

Verkkokalastajan assarina helmikuussa.

Neve ja Sisu Siilitien koirapuistossa helmikuussa.

SuoRat:n Rally-Toko-kurssilla koirakoulu Kompassissa huhtikuussa.

Kevätpäivät Uuraisilla.

Vauhtihemmo malttoi rauhottua hetkeksi studiokuvaajan kameran eteen. Nakkiherkku auttaa aina…

Ensimmäinen tryffeli löydetty Uuraisten kevätpäivillä. Kiitos Riitalle järjestelyistä.

Treeninameja pilkkomassa. Assari olisi valmis varmistamaan namien laadun, mutta emäntä himmaa. Tylsä tyyppi!

Toisen vuosipuoliskon kuvat seuraavassa postauksessa.