Satoa saatavilla

Hengähdin muutaman viikon lomalla, enkä ”ehtinyt” blogia päivittämään. Nyt alkaa kukkaloisto olla kohdillaan ja sato pikkuhiljaa valmistua. Krasseja olen kasvattanut jo vuosia omista siemenistä. On ollut jännää seurata, miten ensin tulivat oranssit ja punaiset kukat, ja nyt heinäkuun loppupuolella keltainenkin heräsi.

Kurkkuja ja tomaatteja

Kasvihuoneen ensimmäinen sato on jo syöty. Korianteria ja pinattia nautittiin yliannostuksen verran. Kesäkurpitsat piti siirtää ulos, kun eivät viihtyneet kasvihuoneen paahteessa. Hyviä alkuja on jo, joten eiköhän kohta päästä kesäkurpitsallakin herkuttelemaan. Parsakaali sinnittelee, muttei taida tehdä satoa. En taida osata kasvattaa sitä.

Chilissä on 3(!) hedelmää, ja innokkaana odotan niiden kypsymistä. Persilijaa on tänä kesänä syöty miltei joka ruuan kanssa, kuten myös tilliä. Avomaan kurkkuja on syöty viikon verran. Niitä näyttäisi tulevan ihan mukavasti. Kuori on jostain syystä aika vahvan makuinen.

Tomaatteja on syöty jo kymmenkunta, ja kuten kuvasta näkyy, on satoa tulossa mukavasti. Ensi vuonna kokeilen kiipeileviä tomaatteja. Vadelmia ja metsämansikoita löytyy omalta tontilta, joten ihan mukavasti olemme päässeet omavaraistalouden makuun.

Toivottavasti sinäkin pääset nauttimaan kotimaisista, lähellä kasvatetuista kasviksista ja hedelmistä.

Sarah ja Karl sulassa sovussa

Pionit vievät sydämen; niin kauniita kukkia, mutta ärsyttävän lyhyt kukinta-aika.

Istutin viisi kesää sitten kolme pionia sepelin päälle tehtyyn kohopenkkiin. Kaksi ensimmäistä kesää kukkia tuli 1-2, mutta hiljaa hyvä tulee. Parina viime kesänä olemme saaneet nauttia ihanista kukista ja huumaavasta tuoksusta ne muutamat päivät mitä pionit ovat ehtineet kukkia ennen vesisadetta.

Eilen näytti taas uhkaavasti sille, että sadetta piisaa. Siksi kävin hieman ennen nukkumaan menoa leikkaamassa avoinna olleet kukat sisälle turvaan. Harmillisesti kukissa oli miltei kiinni kasa nuppuja, joten nekin päätyivät sisälle.

Näillä on hyvä juhlistaa huomenna alkavaa kesälomaa. Tulkoon vettä tai paistakoon aurinko. Projekteja piisaa, ja niitä tehdään sään mukaan.

Kukkatuet Hongkong. Linkissä erilainen tuki kuin mitä meillä on, mutta tuo uudempi versio näyttää niin hienolle, että ehkä sellainen on hankittava ladon vieressä oleville pioneille.

Upeaa juhannusta

Kohta, toivottavasti jo pian, aukeavat pionit. Sinänsä ei kiirettä kun juhannukseksi on luvattu sadetta. Sade usein lakoonnuttaa kukat liian nopeasti, joten maltan odottaa ensi viikkoon.

Ihanaa loppuviikkoa ja juhannusta.

Nopeat kukkijat

Talomme seinustalla kasvaa edellisen asukkaan sinne siirtämiä unikkoja. Kasvupaikka on periaatteessa väärä ja vaikeuttaa kivetyksen siistinä pysymistä, mutten ole raaskinut siirtää noita poiskaan, kun ovat jo 5 vuotta tuossa joka kevät/kesä kukkineet.

Tänä vuonna nuppuaika oli todella pitkä. Ilma taisi viilentyä juuri silloin, kun nämä suunnittelivat avaavansa kukkaloiston. Perjantaina saimme vihdoin ihailla oranssia leiskuntaa. Kuvat pääsin nappaamaan lauantaina, ja jo sunnuntaina osa näistä oli tiputtanut kukkansa. Onneksi tuossa on vielä muutamia nuppuja, joten kukinta saattaa kestää jopa viikon.

En ostanut tänä vuonna yhtään valmiiksi kukkivaa kukkaa, vaan kaikki on kasvatattu siemenistä tai pienistä taimista. Kukintaa saa siis vielä odottaa. Ensi vuonna kyllä hankin osan valmiiksi kukkivina, sillä kesäkuussa olisi mukava olla jo muutamia kukkijoita pihaa kaunistamassa. No, onhan meillä kevätvuorenjuuret, jotka kaverin pihalta siirrettynä jaksavat kukkia jo kolmatta viikkoa.

Nopeat kukkijat

Rakastan rhododendroneja. Harmillista, että ne kukkivat vain lyhyen aikaa. Lämmin syksy taisi tehdä sen, ettei tänä vuonna saada kuin yhteen kasviin kukat. Pitää nauttia niistä ennen kuin lakastuvat – ja käydä tietysti Haagan rhodopuistossa kukkaloistoa ihailemassa. Tuossa meidän naapurissa Kivimäenpuistossa on myös kohtuullisen laaja valikoima alppiruusuja. Suosittelen piipahtamaan.

Kevät kukkien tulevi

Kevään ensimmäiset kukkijat alkavat pikkuhiljaa pistää parastaan. Ylimmäisessä kuvassa naapurin edellisvuoden narsissit uudessa sijoituspaikassaan. Onneksi intoutuivat leikkaamaan pensasaidan, niin me muutkin saamme ihastella moisia.

Rakastan esikoita, juuri näitä sinisiä. Ne ovat peruskukkia; kestäviä ja varmoja kukkijoita. Ostan joka vuosi paljon esikoita. Sisällä ne eivät montaa päivää jaksa kukkia, mutta kuistilla ovat kestäneet jo pitkälti toista kuukautta kukkivana. Tämän vuoden valkoiset ja punaiset kukat pääsevät kukkapenkkiin, jahka lopettavat kukkimisen. Taustalla helmililjat nostavat päätään.

Kevättähdet näyttävät myös viihtyvän hyvin myyrien rakastamassa kukkapenkissä. Toivottavasti myös muut kesän kukkijat ovat saaneet olla rauhassa. Jännitän josko rhodot malttavat kukkia. Syksyllä oli niin pitkään lämmintä, että ne alkoivat tuottaa toista kautta kunnes pakkanen katkaisi hyvin alkaneen kasvukauden.

Harjakaisia vaille valmis

Siinä se on, uusi kasvihuoneeni nimittäin. Innostuin viime vuonna ajatuksesta, ja jo tänä vuonna päätin toteuttaa hankkeen. Kasvihuoneen ostaminen oli simppeli juttu, mutta pystyttäminen vähän haastavampaa. Ensin tuskailtiin semi-epämääräisen kokoamisohjeen kanssa, sitten sairastettiin molemmat vatsatauti ja lopuksi korjattiin muutama väärin päin asennettu osa. Niin tätä tee-se-itse-pariskunnan arkea.

Nyt vähän somistusta huoneen ulkopuolelle ja sisälle kasvulavoja. Sitten odotellaan viikonlopuksi luvatun lumimyräkän ohimenoa, ja istutan ensimmäiset salaatit.

Ai mikä tuo punainen majan sisällä on? Meillä koirat osallistuvat ahkerasti kaikkeen tekemiseen, joten se on raatelulelu. Tietysti.

Eero 1 vuotta

Eero, Foogel Oliviero, täytti eilen vuoden. Kylläpä aika menee nopeasti. Vuosi sitten olimme sitä mieltä, ettei meille tule toista koiraa ainakaan toviin, mutta Eeron kuva Foogelin nettisivulla muutti mielen ja kesälomasuunnitelmat.

Kylläpä meitä naurattaa. Ihan oma kakku? Minulle?

Virallinen potretti vaikkakin tukka silmillä.

Vihdoin päästään maistelemaan. Ihanaa!

Kaverille kanssa eli Sisukin sai pienen palan ”kakkua”.

Olisipa taas kesä

Tällaisina loska-tuuli-sadepäivinä kaipaan aina kesää. Ei sen niin väliä vaikka sataisi, mutta tuo kylmä tuuli tuntuu menevän luihin ja ytimiin.

Puutarhurin takapiha

Ahditusta kasvatti potenssiin sata autoilu Katajanokalle. Siellähän tulee aina. Olin kukonlaulun aikaan siellä, sillä on pakko ennakoida ruuhka ja mennä joko ennen ruuhkaa tai sen jälkeen. Hermo ei kestä jonottamista tuhansien muiden kanssa.

Vihreyttä ja vehreyttä odotellessa.