Kevät vai kesä

Kovaa ja pehmeää

Pihan kukista suurin osa alkaa jo olla joko kukassa tai ainakin kovaa vauhtia tekemässä nuppuja. Ihan vielä ei ole kesäolo, vaikka aurinko tänään(kin) paistaa tosi lämpöisesti.
Kesäkurpitsan taimet polttelevat käsissä. Olisi mahtavaa siirtää ne ulos, mutta nyt on vielä liian aikaista. Taimet eivät vaan ole ikkunalaudat kaunistus, vaikka miten katsoisi vaaleanpunaisten taimisilmälasien läpi.

Olen tehnyt tänään etätöitä takapihan konttorista käsin. Aurinko lämmittää ihanasti, mutta on pakko olla tuulisessa puolivarjossa, jotta näkee naputella koneella. Naapurin koirat ovat käyneet välillä viihdyttämässä minua, mutta muuten on kuulunut vain tuulen suhinaa – ja lentokoneiden metakkaa.

Iso kone

Iso kone takapihalla.

Reilu vuorokausi meillä on porattu syvää reikää maahan – sorry naapurit. Kohta saadaan maalämpö. Hip huraa!

Rotatorin nuori hemmo on hoitanut hommansa mitä mainioimmin, ja parin viikon päästä saadan sisätyöt tehtyä. Sisua on kyllä ahdistanut, kun ei ole päässyt takapihalle hengaamaan. Onneksi homma saatiin tänään päätökseen, ja pihalle pääsi haistelemaan jälkiä.

Huudeja

Tunnelmapaloja lähiympäristöstä.

Piikkilankaa ja koskematonta luontoa.

Vantaankoskella.

Rautatieasema on ehkä vähän suureellinen nimitys.

Ei maksettu mainos.

Valmistautumista isoon remonttiin

Ensi viikolla alkaa maalämöputken poraus. Sitä ennen on tehtävä lumitöitä. Isännästä kuoriutui pikkupoika, kun hän pääsi pariksi päiväksi kauhakuormaajan rattiin.

Odottelen kauhulla missä kunnossa nurmikko tulee olemaan tuon projektin jäljiltä. Onneksi kevät pehmentää tuhoja, ja nurtsilla on aikaa toipua koneiden tuhoista.

Sisun piti luonnollisesti päästä haistelemaan ja merkkaamaan isännän ”lelu”. Kauhaan oli näköjään kiva kiivetä.

Ensi viikolla lisää kuulumisia remontista.

Lauantaina ehtii vaikka mitä

Tänään Sisu ja minä olimme ilman sovittua ohjelmaa. Isäntä lähti innoissaan kalaan (pilkille ja sitten verkoille) kaverinsa kanssa heti aamutuimaan. Sisu juoksi aamulla (kuvassa) aidanvierustaa ihan parhaan tyttöystävän kanssa. Kiva nähdä nuo kaverukset vauhdissa. Keskiviikon hoitokeikka naapurissa ei luvannut hyvää, mutta näin välimatkan päästä eli aidan toisilta puolin, kaverukset ovat aivan innoissaan toisistaan.

Meidän päivä alkoi perinteisesti lenkkeilyllä, ja sen päälle äidyin tekemään muutaman ystävänpäiväkortin. Niistä lisää myöhemmin. Sitten suuntasimme keskuspuistoon lenkkeilemään. Voi mieletön, mitkä munkintuoksut Pitkäkosken ulkoilumajalla! No, me ylitimme itsemme, ja emme menneet majalle nauttimaan herkkuja, vaan ulkoilimme tunnin kivojen kavereiden kera.

Sitten koira kotiin, ja tarkistamaan isännän Viisarin Kodin Tyylistä bongaama lipasto. Se osoittautui aika huteraksi kapistukseksi, joten jäi vielä toistaiseksi kauppaan. Matkaan tarttui Askosta harmaaa kangaskori päiväpeitolle ja koristetyynyille sekä pari muuta juttua. Kiva, rento lauantai. Näitä tarvitaan kaiken tiukasti agendoidun elämän keskellä.

Sisun vuosi 2012 osa 2

Kesäpoika

Kesällä Sisu innostui uimisesta todenteolla. Uimassa käytiin ainakin Vantaankoskella, Juhannuksena auenneessa Vetokannaksen vieressä olevalla koirien uimarannalla, Savonlinnassa, Pirkon ja Matin uima-altaassa, Letkulla, Pitkäkoski spassa (pitkään, hartaasti ja usein), Herttoniemen koirien uimarannalla ja Lauttasaaressa. Selvästi useammin kuin emäntänsä, mikä sinänsä ei ole ihme.

Meidän perheessä rakastetaan tirsojen ottamista. Sisu on valloittanut emännän paikan, ja nukkuu rentoreiskana isännän kanssa. Tämä kuvatkoon elokuuta, vaikka onkin jokaviikkoinen toiminto – tosin yleensä pötköttelemme sohvalla, jonne mahtuu uinailemaan koko perhe.

Ihan parasta.

Polvilumpio on parasta herkkua.

Sisu rakastaa raakoja luita, ja Turussa olevasta Mestaripalvista saa kaikenmoisia koiraruokaherkkuja. Tuomme melkein joka kerta sieltä jotain luita pakkaseen. Tässä nautiskellaan vielä lasittamattomalla terassillamme herkkuluuta, jonka sulamista on valvottu pitkään ja hartaasti.

Hyvinkään koirauimalassa.

Lokakuussa kävimme Millin, Natan ja Vascon kanssa Hyvinkään koirauimalassa. Milli vähän aristeli alussa, mutta Pian dogit olivat kuin koirat vedessä 😮
Sisu jaksaa innostua uimisesta jonkin aikaa, mutta puolituntinen on vähän liikaa.

Marraskuussa City-Lagotot tapasivat Espoossa Olarinluoman koirapuistossa. Paljon koiria ja henkilökuntaa, sekä yksi perhe tutustumassa rotuun. Kuva Nina Valli.

Toipilaan kanssa Keilalahdella päiväkävelyllä. Taustalla Raatteen hammas ja pari muuta tornia.

Joulukuussa Sisu poti korvaansa. Se vaikutti kaikkeen tekemiseen, ja henkilökunta ymmärsi vihdoin ja viimein viedä pojan eläinlääkärille. Kati-lääkäri tutki vastaanhangoittelevan hemmon, ja totesi että meidän pitää lääkitä karvakorvaa viikon verran, ja sitten ihan joulun alla tehdään korvien puhdistus rauhoituksessa. Korvat puhdistettiin, ja ihana lääkärimme innostui ajelemaan samalla Sisun kuonosta takkukarvat pois. Tuloksena oli puudelin näköinen koira!

Ressu ja Sisu Tapaninpäivänä Tyttökummulla. Kuva Päivi Kantola

Päivi, Jan ja Ressu tulivat viihdyttämään meitä Tapaninpäivänä. Olimme joulun ihan keskenämme, joten oli hienoa saada juttuseuraa ja koirien telmimiskaveri. Aika rauhaisaa menoa, ainakin tämän kuvan mukaan. Kuusen merkkailut ja ulkona riehumiset oli jo tehty, joten hemmot malttoivat rauhottua takan eteen.

 

 

 

Vauhdikasta alkanutta vuotta 2013!

Tylsä päivä

Isäntä on työmatkaillut tällä viikolla ahkeraan, ja Sisua alkoi potuttamaan moinen kotoa pois olo. Klaanin kuuluu olla koossa eikä liehua ties missä!
Pienen pientä tuhoa piti saada aikaiseksi toisena erossaolopäivänä. Emännän kotiuduttua töistä oli täkki kulkeutunut jotenkin ihmeellisesti makuuhuoneesta olohuoneeseen talon toiselle puolelle (koiraportin läpi, luonnollisesti). Meillä on muutenkin tapana, että vaatteet liikkuvat itsekseen koiraportin takaa sen toiselle puolelle. Syyllistä ei olla löydetty, mutta vahva epäilys on.

Isännän reissaaminen jatkuu, joten odottelen mielenkiinnolla uusia seikkailuja. Onneksi viikonloppu on tulollaan, niin on enemmän aikaa keksiä aktiviteetteja vauhdikkaalle hemmolle.

Pakkaspäivä

Takapihalla

Tässä pieni tunnelmapala takapihaltamme. Sisu peuhaa tuolla tasan niin kauan kuin saa eli meiltä ei hienoja tasaisia lumipintoja löydy. Takana häämöttää uusi lasitettu osa.

Olisipa taas kesä

Tällaisina loska-tuuli-sadepäivinä kaipaan aina kesää. Ei sen niin väliä vaikka sataisi, mutta tuo kylmä tuuli tuntuu menevän luihin ja ytimiin.

Puutarhurin takapiha

Ahditusta kasvatti potenssiin sata autoilu Katajanokalle. Siellähän tulee aina. Olin kukonlaulun aikaan siellä, sillä on pakko ennakoida ruuhka ja mennä joko ennen ruuhkaa tai sen jälkeen. Hermo ei kestä jonottamista tuhansien muiden kanssa.

Vihreyttä ja vehreyttä odotellessa.

Odotettu vieras

Veljeni lähti pakoon pyöreitä päiviä, ja valitsi ihanasti matkakohteeksi meidän kodin. Olipa hauskaa viettää reilu vuorokausi kimpassa. Nykyisellään nähdään yleensä vain äitini luona pikapikaa, joten nyt oli aikaa jutella.

Alkajaisiksi kävimme lounaalla Allun grillillä. Se on sen verran legendaarinen paikka, että työkaveritkin ovat varmasti paikan nimen kuulleet. Sitten meille kotiin viihtymään ja saunomaan. Illalla alki sankarin menojalkaa vipattaa, joten hyppäsimme paikallisjunaan ja kiisimme kohti Länsi-Vantaan sydäntä eli Myyrmäkeä ja Molly Malones´ia. Väkeä oli ihan kivasti paikalla, ja karaokeakin kävimme kuulemassa.

Taisi olla karaokebaarin ilma ohutta, vai mistäköhän johtuu että molemmat herrat olivat tänään aika vaisuja. Aamu meni kotona hengaillessa. Sisun kanssa toki kävin lenkillä, muttei tehty sightseenejä tai muita juttuja, kuten olin vähän agendaan listannut. Eipä sillä toisaalta väliä ole mitä tekee. Tärkeintä on viettää aikaa yhdessä. Onnea isoveljelle maanantaisen syntymäpäivän johdosta.