Pikaloma Mikkelissä

Kutsumattomat vieraat

Kävimme pari viikkoa sitten Mikkelissä koko köörillä. Lauantaina ajelimme vesisateessa koirakaverimme mökille ja saimme kivan rantamökin pesäpaikaksemme. Illalla lisää koirakavereita saapui suunnittelemaan seuraavan päivän epävirallisia rally-tokokisoja.

Rakas Essi

Kuiskuttelua

Keskustelujen jälkeen pojat pääsivät kirmaamaan parin neitokaisen kanssa. Vanha rakkaus leimahti heti – Sisu ja Essi löysivät taas toisensa. Niin oli vauhdikasta, että Essin emäntä raportoi juoksun alkamisen seuraavana aamuna.

Kolmikko kalassa

Vettä ripsi koko ajan. Onneksi se ei kalamiestä haittaa. Laiturilta oli hyvä heitellä, ja tarttuipa jotain myös uistimeen. Kalastajalla oli luonnollisesti hangaround-joukko ympärillään.

Saalista tutkimassa

Sunnuntai meni rally-toko-kisoja tuomaroidessa Kenkäverossa. Oletko muuten käynyt? Siellä on kaikkea ihanaa – niin ruokaa kuin sisustustarvikkeita.

Kotiinlähdön aikaan ei auto inahtanutkaan. Onneksi on Autoliitto ja sen Plus-jäsenyys.

Sisusta vuoden rally-tokolagotto

Lauantaina Suomen lagottoklubin vuosikokouksen yhteydessä palkittiin menestyneitä lagottoja. Aurinkoinen sää taisi vaikuttaa, sillä paikalle oli harmillisesti vaivautunut vain muutama palkittava.

Kisasimme Sisun kanssa aktiivisesti viime vuonna. Alkuvuodesta tosin pidimme emännän motivaation palauttamiseksi kisataukoa, mutta kun se maaliskuussa löytyi, otimme superspurtin kisaamiseen. 11 kisaan osallistuimme ja kauimmaiset kisat olivat Salossa, Heinolassa ja Loimaalla. Tavoitteena kyllä oli pysyä täällä pääkaupunkiseudulla, mutta vähän lipsuimme tuossa.

Kisasimme avoimen luokan läpi noin kuukaudessa. Nopeamminkin se olisi mennyt jos vain olisimme mahtuneet mukaan kisoihin. Voittajaan meni näköjään myös reilu kuukausi, mutta kesäkuussa kisasimme kaksi kisaa samana päivänä. Voittajaluokasta en itse asiassa muista juurikaan mitään, paitsi se, että Inkoon kisoissa olimme myös Mes-luokassa nollakoirakkona, ja tuloksena oli jotain 21/100. Emme siis olleet vielä kisavalmiita mestariluokkaan.

En muistanutkaan, että olemme pitäneet syyskuusta marraskuuhun kisataukoa, koska yhä tuli palautetta, ettemme ole mes-tasoa. Tämä selvisi Kennelliiton järjestelmästä tuloksia lukiessa.

Ystäväni Riikka teki syksyllä tuomariharjoittelua ja tarvitsi tuomaroitavaksi mes-luokkaan tietyn määrän koirakoita. Siksi siis kiersimme loppuvuodesta kisoja ahkeraan. Syyskuun ahdistuksen jälkeen tuli 2 loistotulosta Espoosta ja Heinolasta peräkkäisinä päivinä. EKK:n kisojen tulos antaa myös ensimmäisen kiinnityksen valion arvoon. Seuraavana viikonloppuna kävimme nöyrtymässä 0-tulokseen Loimaalla ja siitä viiikon päästä saimme kolmannen hyväksytyn ja RTK4:n. Sitten olikin aika laittaa vuosi 2015 pakettiin.

Summa summarum, voitimme kirkkaasti vuoden rally-tokolagottokisan 45 pisteellä, kun toiseksi tulleet Tuulikki ja Rico saivat 39 pistettä. Lagottoväki on alkanut kisaamaan aktiivisesti rally-tokossa, joten ensi vuonna emme enää taida olla palkintopallilla. Ihailemme siis palkintomaljakkoa vuoden ajan.

Tauko paikallaan

Pidin eilen vuoden viimeisen rally-tokokoulutuksen. Vähän haikeilla mielillä ollaan, sillä tammikuussa on enää yksi ohjauskerta jäljellä, ja sitten jään luovalle tauolle. Tähän ei liity mitään dramatiikkaa, mutta päätin ottaa vähän enemmän aikaa itselle ja omille koirille. Lisäksi ajatuksissa siintää opiskelu työn ohessa. Siippa tarvitsee jatkossa perheemme ainutta autoa myös iltaisin, joten liikkuminen kaupungin itäpuolelle vaikeutuu. Syitä on siis monia, joten tuumaustauko on paikallaan.

Syksyn ryhmä on ollut todella mukava, ja on upeaa auttaa ohjaajaa oivaltamaan, miten parantaa suoritusta. Huomaan muuten pienen kouluttajan kaivautuvan aina esiin, kun joku kertoo haasteista koiransa kanssa. Eilen kesken työlounaan päädyimme puhumaan luoksetulon treenaamisesta. No, siinähän sitä tutustuu ihmisten ei-ammatillisiinkin puoliin samalla.

Ai mitä nuo teipit radalla ovat? Treenasimme käännöksiä, ja teipit kertovat paikan jossa käännytään. Mukavaa viikonloppua.

RTK1:stä RTK4:ään

Sunnuntaina saavutimme jotain sellaista, johon en vielä vuosi sitten olisi uskonut. Saimme HSKH:n rally-tokokisojen mestariluokasta kolmannen hyväksytyn tuloksen ja RTK4:n.

Tässä kuvakavalkaadia ja mietteitä matkan varrelta.

Koirakoulu Kompassissa alkeiskurssilla

Aloitimme lajiin tutustumisen kolmisen vuotta sitten SuoRat:n alkeiskurssilta. Mietin tuolloin, ettei me ikinä opita, mutta koska Sisun kanssa on ”pakko” treenata jotain päätin yrittää. Jatkoimme treenaamista epäsäännöllisesti lagottojen treenivuorolla Kelkkapuiston kentällä. Sieltä jatkoimme Masseterin kurssille, HSKH:n kurssille ja lopulta EKK:n harrastajaryhmään. En ole kovin kilpahenkinen, enkä ajatellut lähteväni kisaamaan, mutta arkitottelevisuuskoulutusohjaajakurssille (huh, miten pitkä sana) oli pääsyvaatimuksena, että kisaa ylemmissä luokissa. Lähdettiin siis kokeilemaan josko saisimme tuloksen.

Kisaamisen aloitimme lajin virallistumispäivänä 1.5.2014. Silloin kisattiin Veikkolassa Piskipajassa EKK:n omissa kisoissa. Saldona 95/100, joka oli ensimmäiselle kerralle loistava tulos. Ohjaajaa taisi jännittää todella paljon. Onneksi talkoillessa ja muita kannustaessa pahin jännitys laantui. Tässä vaiheessa vakuutuin, että rally-toko on meidän laji. Kavereiden kannustus ja ilo hyvin menneestä kisasta oli niin mukaansatempaavaa.

Seuraavat kisat olivat vasta elokuussa Ojangossa eli toisen kotiseurani HSKH:n kisat. Äitini oli saanut pari päivää aiemmin sydänkohtauksen, joten ajatukset olivat vähän muualla. Anna Pekkalan tuomaroimista kisoista saimme 97/100 eli hyvään suuntaan olimme menossa.

Nälkä kasvoi syödessä, ja halu saada himoittu RTK 1, joten suuntasimme Hankoon kisaamaan. Sieltä saldona oli 80/100, ja muistan vieläkin, ettei Sisu suostunut menemään maahan = saimme 2 x 10 pisteen virhettä. Kuva Hangon kisoista, jossa ainakin seuraaminen oli hyvää.

Avoimen luokan korkkasimme syyskuussa Veikkolassa Tiia Hämäläisen tuomaroidessa kisaa. Siellä kehänauharulla vei voiton, ja Sisun takajalka meni kehän toiselle puolelle. Seurauksena oli HYL ja meille tuli puolen vuoden tuumailutauko. Olin sitä mieltä, ettei meistä ole kisaamaan, sillä Sisu häröili liikaa, enkä voinut olla varma missä sälli luuhasi pitkissä seuraamisissa.

Tässä välissä vaihdoimme muistaakseni harrastusryhmästä kisaavien ryhmään EKK:ssa ja aloitimme tuuraajana SuoRatin treeneissä.

Tämän vuoden maaliskuussa innostuimme uudelleen, ja teimme mukavan kolmen kisan sarjan avoimessa luokassa. Ensin matkasimme Loimaalle (kuva yllä), jossa voitimme upealla 98/100-tuloksella. Omista kisoista Agimestassa nappasimme samoin 98/100 ja niukasti voiton (kuva alla).

Raaseporissa saldona oli 89/100 ja RTK2 (kuva alla).

Voittajaluokassa mukaan tulee oikealla seuraaminen, joka tuntui ensin ihan helpolle, mutta radan vaikeutuessa Sisun motivaation ylläpitäminen on välillä haastavaa. Kisasimme ensimmäisen voittajakisan Inkoossa vaihtelevissa sääoloissa Heikki Palosaaren tuomaroimissa kisoissa. Heikki tekee yleensä melko haastavan radan ja on tiukka tuomari. Vastaavasti hän antaa kivasti suullista ja kirjallista palautetta. Olimme lisäksi nollakoirakkona mestariluokassa. Paljon oli treenattavaa mestariluokkaan (virhepisteitä 80!), kuten tuomari totesi, mutta minulle tuli fiilis, että kyllä me sinne vielä joskus päästään.

Kaksi seuraavaa voittajaluokan kisaa kisasimme samana päivänä Suomen Rally-tokoyhdistyksen kisoissa kesäkuun lopussa Salossa. Siippakin pääsi talkoilun makuun, kun Salosta ei löytynyt tarpeeksi vapaaehtoisia. Ensimmäisestä Anna Klingenbergin tuomaroimasta kisasta saimme 98/100 ja toisen sijan. Olin tuloksesta aivan superonnellinen, sillä Sisu häröili koko aamun, ja karkasi jopa kerran sisälle etsimään isäntää. Paikkamakuu oli vasemmalla sivulla maaten – mikäpä siinä on koiran ollessa. Toinen kisa oli mielestäni paljon vaikeammalla, Tiia Hämäläisen tuomaroimalla, radalla. Siitä saimme 74/100, mutta se oikeutti myös toiseen sijaan, sillä vain 2 koirakkoa sai tuloksen. Tästä kisasta saimme myös RTK3:n.

Kesällä pidimme kisataukoa, eikä meillä ollut mikään kiire kisaamaan. Sisulta murtui kannuskynsi, joten siinäkin mielessä kisaaminen sai jäädä taka-alalle. Treenailemme yhdistyksen ryhmässä, ja saimme tavoitteeseemme hankkia yhden hyväksytyn tuloksen tämän syksyn aikana. Mestariluokkaan pääsee yleensä aika viime tingassa kisaamaan, joten ilmoittauduin HSKH:n syyskuiseen kisaan ja alla taidonnäytettämme sieltä. Kivannäköisestä menosta huolimatta saldo oli kuitenkin 60/100 eli ei tulosta. 

Seuraava kisa marraskuussa oli Agimestassa EKK:n järjestämänä. Anna Pekkala oli tehnyt ”tehtävissä olevan” radan. Kerrankin olin talkoista vapaa, ja sain pohtia kotona rauhassa suoritusta. Sisu nautti ja minustakin oli hauska tehdä monipuolista rataa. Tulimme, teimme ja voitimme 96/100-pisteellä.

Seuraavana päivänä matkasimme Heinolaan auttamaan tuomariksi valmistuvaa ystävää eli olimme yksi kuudesta kisaavasta koirakosta. Outo alusta ja siinä olevat hajut veivät kikkuraa, mutta nappasimme 92/100 pistettä ja 2. sijan.

Sitten viikko lepoa ja hakemaan MES0-tulos Loimaalta – taas viime hetkellä mukaan hälyytettynä tuomariharjoittelua auttavana koirakkona. Tässä vaiheessa emännällä alkoi olla kisaväsymystä ja fiilis, ettei me osata mitään. Onneksi olimme ilmoittautuneet HSKH:n kisoihin 29.11. Sieltä saimme kolmannen hyväksytyn tuloksen, rimaa hipoen tosin, ja sen himoitun RTK4:n. 

Nyt pidämme kisataukoa ja kasvatamme Sisun turkkia. Tavoitteenamme on, ei vähempää kuin valion arvo. Siihen tarvitaan vähintään H-tulos näyttelystä, joten nyt treenaillaan siihen. Lisäksi tarvitaan 3 vähintään 95 pisteen suoritusta, joista 1 meillä on jo olemassa. Tämä jälkimmäinen taitaa olla näistä se haastavampi juttu. Viimeaikaisten suoritusten perusteella en budjetoi sitä saavutettavaksi ihan lähiaikoina.

Alla olevassa Omakoiran taulukossa näkyvät tulokset vain syyskuuhun asti, mutta kyllä ne sinne jossain välissä päivittyvät. Alun uskon puutteesta huolimatta olemme edenneet nopeasti. Kisaamiseenkin näköjään tottuu, vaikka vieläkin jännitän jonkun verran.

Rallyssa kisaava porukka on tosi mukavaa. Suurin osa on valmis antamaan vinkkejä pyynnöstä (osa myös pyynnöttä 🙂 ), kuvaamaan suoritusta ja ennen kaikkea kannustamaan. Sunnuntainakin iloitsimme toistemme hyvistä suorituksista, lohdutimme hylätyn tuloksen saaneita ja mietimme, miten opettaa eräälle koiralle liikkeestä istu, jätä koira -kyltti. Mikäli et ole lajiin vielä tutustunut, suosittelen kokeilemaan. Hauskaa ja helppoa, kun minäkin osaan.

 

 

Sunnuntaina jatkoimme Heinolassa

Sunnuntaina jatkoimme kisaamista Heinolassa. Lupauduimme mukaan viime tingassa, sillä kaverini suorittaa tuomariharjoittelua ja MES-tason koirakoista tuntuu olevan pulaa.

Auto starttasi ennen kukonlaulua kohti nelostietä, ja saavuimme tihkusateiseen Heinolaan juuri ennen ilmoittautumisajan päättymistä. Taisimme tosin olla miltei ensimmäinen ilmoittautunut koirakko, joten onneksi joustoa löytyi aikataulussa ja muussakin.

Rata oli lauantain tapaan tehtävissä, mutta kentän alusta ja katosta tippuva vesi vheikensivät keskittymiskykyä niin koiralta kuin ohjaajaltakin. Aloitimme kehnosti ja jouduimme uusimaan ensimmäisen kyltin. Merkille lähetys meni hienosti, kun sitä pääsimme lauantaisissakin kisoissa treenaamaan. Samoin puolenvaihdot toimivat mitä mallikkaimmin. Pujottelu edestakaisin oli Sisun mielestä ihan booring, joten se mentiin nenä maassa miltei koko matkan. Ohjaajaa jännitti etukäteen liikkeestä istu, jätä koira -kyltti. Onneksi se tehtiin vasemmalla puolella, joten kikkura hoiti homman mallikkaasti. Sarjahyppy tehtiin agityyliin supernopsaan, joten 270 astetta vasemmalle meni hajanaisella pakalla. Loppu taas sujui ok ja saldoksi saatiin 92/100. Supersuoritus meiltä ja se riitti 2. sijaan. Lauantaisen kisan kilpakumppanimme Hilla nappasi 3. sijan, joten aika tasatahtiin mennään.

Palkintojen jako oli tällä kertaa arkisin ikinä. Tuomarilta tuli toki sanallinen palaute; hieno suoritus ja upeaa työtä, mutta jotenkin jäin kaipaamaan yhteiskuvaa tms palkintojenjaon yhteyteen. No, meillä ei sitten ole yhtään kuvaa kisasta, joten käytin yllä kesäistä otosta Espoon keskuksessa pidetyiltä rotarien Perhelysteiltä.

Ensi sunnuntaina jatkuu RTK4:n metsästys Loimaalla.

MES-luokan voitto!

Lauantaina kisattiin kotiseuramme EKK:n rally-tokokisat Agimestassa, Espoon Juvanmalmilla. Tuttu halli ja muuten vapaa päivä antoi viitteitä, että kisa voisi mennä hyvin. Oli muuten outoa, kun ei tarvinnut talkoilla kisojen yhteydessä.

Tuomari Anna Pekkala oli suunnitellut radan, jota kommentoin kotona ”on tehtävissä”. Syyskuussa hankittu nollatulos ehkä painoi takaraivossa, joten en uskaltanut toivoa mitään.

Pääsimme kisaamaan päivän viimeisenä ryhmänä kaikkien idoleittemme joukossa. Roni, Rico, Minttu ja muut koirakamut ovat tuntuneet olevan todella kovatasoisia, ja vihdoin pääsimme samaan luokkaan heidän kanssaan.

Kaunista katsottavaa ja tuomarilta meni ehkä pari pikku virhettä ohi. Olin niin tyytyväinen meidän suoritukseen.

Tässä vaiheessa ei vielä ollut tietoa miten Hilla suoriutui. Tekivät Eva-Lotan kanssa hyvännäköistä jälkeä, joten voittajasta ei ollut tietoa.

Ykkössija tuli, kuten kevään VOI-luokan kisassakin. Kotihallissa on etunsa. Saatiin ensimmäinen kiinnitys valioksi. Nyt vain turkkia kasvattamaan ja näyttelyssä käymään. Ai niin, ja pitäähän ne 2 muutakin 95 tai parempaa tulosta hankkia.

 

RTK3 ja kohti Mestariluokkaa

Salossa kaikki on suurta.

Suomen Rally-tokoyhdistys järjesti lauantaina tuplakisat Salon Koirahallissa. Olimme siipan kanssa siellä koko päivän talkoilemassa ja Sisun kanssa kisasimme sekä ulko- että sisäkisoissa. Pohjalla meillä oli yksi hyväksytty Voi-luokan tulos, ja päivän tavoitteena ainakin yksi hyväksytty tulos.

Siippa hävisi sisälle hoitamaan pisteiden laskua ja minä jäi ulos rakentamaan Mes-rataa. Rata oli kohtuullisen haastava, ja koirien lämmittelyalue ihan siinä vieressä, joten monella koirakolla riitti häiriöitä liiaksi asti.

Lupailin treenikavereille, että jos emme saa luokkanousua lähdemme mukaan SM-kisajoukkueeseen. Ensimmäinen kisa oli ulkona, ja lämmittelyssä meni kaikki mahdollinen pieleen; Sisu karkasi sisälle isäntää moikkaamaan, ei halunnut tehdä mitään ilman namipalkkaa ja oli muutenkin tottelematon tunari. Tuomarille jo ”naureskelin”, että taidetaan lopettaa lähtöruutuun. Onneksi Sisu siitä intoutui, ja radalle päästyämme toimi oikein mallikkaasti. Saimme vain kaksi 1 pisteen virhettä eli saldona oli 98/100. Käytösruutukin meni sisumaisen mallikkaasti eli kun kerran sai olla maassa, niin jätkä vetäisi lököttelyasennon. Hävisimme kuulemma voittajalle 5 sekuntia, mutta mitäpä siitä. Plakkarissa 2. sija ja ruokaa, uusi hihna ja matkajuomakuppi.Sitten koirien ulkoilutusta, tuttujen kanssa hengailua ja toinen kisa sisähallissa. Rata oli eri tavalla haastava kuin mitä ulkona oli. Pujottelussa oli noutokapuloita tötsien sijaan, ja ne tuntuivat olevan monelle haastavia. Sisukin hävisi siinä kontrollista, mutta ei muuta kuin eteenpäin. Jonkin verran tehtiin 1-3 pisteen virheitä ja lopun käytösruudussa Sisu oli sitä mieltä, ettei istuminen ole kivaa, kun ensimmäisessä kisassa sai kerran maata. Siitä sitten myös 10 TVÄ. Saldona oli 74/100 ja taas 2. sija. Tässä sisäkisassa tuli vain 2 hyväksyttyä tulosta eli hyvin meillä meni. Kotiinviemisiksi saimme taas ruokaa, hihnan ja matkajuomakupin.

Vielä pari tuntia talkoilua ja sitten veimme koirat uimaan Vuohensaaren veneidenlaskupaikalle. Jätkät noutivat keppiä aivan into piukeana. Koirat takaisin autoon, ja matka jatkui Lohjalle, jonne jäin kokoustamaan Suomen Lagottoklubin asioita. Päivälle tuli kyllä mittaa, kun lähdimme kuuden jälkeen aamulla ja kotiuduin puoli kymmenen maissa. Onneksi tuli hyviä suorituksia radoilla ja saimme päätöksiä aikaiseksi kokouksessa.

Lämpöistä kesäkuun loppua.

VOI-luokan korkkaus

 

Sunnuntaina matkasimme koko perheen voimin Inkooseen. Sisun kanssa oli tavoittena hakea hyväksytty tulos VOI-luokasta ja koko perheen voimin pysähtyä kerrankin Inkoon keskustassa. Ajamme aina vauhdilla siitä ohi, ja siippa on mielestään viestinyt, että joskus voisi tuollakin käydä. No, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Harmi vain, että oli pyhäpäivä ja kaupat kiinni. Sataman Newportilta jäi monta euroa saamatta….

Kisajärjestäjät olivat ensikertalaisia rally-tokokisojen järjestämisessä, joten hieman aikataulu tökki. Pääsimme kuitenkin radalle kohtuullisen odottamisen jälkeen. Lupasin Sisulle, että pääsevät Eeron kanssa uimaan, mikäli saamme hyväksytyn tuloksen. Eniten minua jännitti käytösruutu. Se taisi kuitenkin mennä meiltä parhaiten. Näköjään ohjaan liikaa käsillä, joten se on tämän kesän kehityskohde.
Kisan saldona oli 81/100 eli uimareissu oli tiedossa.

Hitunen tuli lisää odottamista, kun lupauduin Sisun kanssa nollakoirakoksi MES-luokkaan. Kolmen minuutin odotus meni ihan hyvin, vaikkemme istuneetkaan toivotusti oikealla puolella. Saimme hyvää treeniä omia tulevia kisoja varten treenaamalla istumista edessä vaaditus 3 min. Radan teimme viimeisenä. Saldo 18/100 kertoo, ettemme todellakaan ole vielä valmiita mestariluokkaan. Sisu oli tosin jo niin väsynyt helteestä, että osa meni sen piikkiin  = PY eli puutteellinen yhteistyö. Ohjaaja sai yhden 3 pisteen ov:n ja muutamat liikkeet teimme väärin, kun emme ole niitä vielä kovinkaan paljon treenanneet. Hyvää harjoitusta tuo meille oli.

Sitten uimaan ja päälle lagottohepulit.
Huomasin kotimatkalla, että toisessa kisassa saimme 18 virhepistettä ja toisessa saimme 18 pistettä. Hauska yhteensattuma.

Ylhäällä otettu kuva on napsaistu lauantaina Siltamäen asukaspuistossa. Ihan mielettömän upea paikka. Kaikille tilaa olla ja harrastaa. Täysimittainen frisbeegolf-kenttä, kaksi koirapuistoa, vuolaasti virtaava Vantaanjoki sekä maaseutumainen maisema, joka varmasti rauhoittaa mielen. Ei uskoisi, että kehä III ja Tuusulanväylä ovat aivan nurkan takana.

Himoittu RTK2

Olemme kisanneet Sisun kanssa tässä kuussa tosi ahkerasti. Tänään oli vuorossa rally-tokokisat Raaseporissa. Onneksi rataantutustuminen alkoi vasta klo 12, joten herätyskellon sai ruuvata soimaan vasta seitsemän jälkeen.

Kisapaikalle saavuttuamme kävimme kunnon metsälenkillä. On se vaan makeaa miten pääkaupunkiseudun ulkopuolella löytyy mukavia lenkkeilymaastosta ”tuosta vaan”.

Kisaamassa oli tuttuja, joten aika sujui rattoisasti. Pääsimme radalle toisena AVO-luokassa. Lähdössä Sisu jäi ihmettelemään jotain, joten se ei ollut näköjään meidän juttu, ja avoimen istu, käänny vasemmalle, istu (kyltti nro 43) -kyltistä otettiin -10 TVÄ. En jaksanut käydä uusimaan, koska meidän teemana on; ei tänne ole tultu uusimaan. Kisan tuomari Heikki Palosaari oli tehnyt melko haastavan radan. Pelkäsin etukäteen, että unohdan jatkaa juoksemista pujottelun jälkeen. Onneksi lämmittely teki tehtävänsä, ja sain radan iskostettua päähäni. Saldona meillä oli 89/100. Mitalisija olisi tullut, jos olisin jaksanut nöyrtyä, mutta mitäpä tuosta. Alla näkyy se himoistemamme eli RTK2-mitali. Kuukauden päästä kisataan VOI-luokassa.

En olisi kyllä aiemmin uskonut, että pääsemme näin pitkälle rallyssa. Nyt nälkä on kasvanut, ja jaksan uskoa, että saamme VOI-luokassakin hyväksytyn tuloksen – joskus.

Lupasin Sisulle superpalkinnon jos kisa menee hyvin. Kisapaikalla oli Berran myyntikoju, mutta sieltä ei tarttunut mitään matkaan. Pysähdyimme kotimatkalla Kodintavaratalossa miltei kisapaikan naapurissa, ja sieltä isäntä valitsi Sisulle palkintolelun. Sisun mielestä päivän paras juttu oli röhkivä possu. Sen kanssa jätkä jaksoi leikkiä tunnin verran todella intensiivisesti. Outoa on se, että lelu on yhä ehjä. 🙂

Linkki EKK:n viime viikonlopun kisakuviin a´la Seppo Nurmi.

Edit: meidät löytää myös Berran videolta. Huippukoirakoita – no joo. Virheitä näkyy joka koirakolla, mutta niistähän sitä oppii.

Toinen voitto putkeen

Espoon Koirakerhon rally-tokokisat pidettiin lauantaina Agimestassa, Espoon Juvanmalmilla. Olin puoli päivää talkoilemassa; ensin alo-luokan pisteidenlaskijana ja sitten voi-luokan tuomarin sihteerinä. Pisteitä olen laskenut jo sen verran monissa kisoissa, että homma hoituu suht´ rutiinilla, ja nyt minulla oli kaverina innokas opettelija. Helpolla siis pääsin. Harmillisesti molemmat alo-luokassa kisaavat lagotot saivat hylkäyksen väärin suoritetusta radasta. Muuten molemmilla oli tosi mukavannäköistä menoa.
Sihteerin tehtävä on tosi haastava, sillä siinä pitää olla hereillä koko ajan, ja sekä seurata rataa että huomioida kaikki tuomarin kommentit. Lisäksi pitää myös pysytellä pois kisaajien tieltä. Opettavainen ja jännittävä pesti. Niin läheltä pystyi seuraamaan suorituksia myös kouluttajanäkökulmasta. Hengissä siitä selvittiin, kuten totesin tuomarille viimeisen koirakon jälkeen.

Neljän jälkeen pääsimme Sisun kanssa kisaamaan. Lämmittely meni ihan hösläämiseksi, eikä Sisu osannut seistä, seisoa paikoillaan saati seurata. Piti nopeasti purkaa palasiksi 1. liike (kts yläkuva), ja kohtuullisesti se sitten meni (kts lopun video). Avo-luokan tuomarina oli Anna Klinkenberg, jonka sihteerina olin voi-luokassa. Sanoin lähdössä treenikaverille, että joko meillä menee tosi hyvin tai vaihtoehtoisesti kaikilla on hauskaa. Videosta näkee, että olen epävarma, sillä kuljen kumarassa; varmistelen että Sisu kulkee mukana. Ihan turhaa, tiedän kyllä. Ratakin on ihan tuttu ja turvallinen. Ei mitään, mitä emme osaisi.

Neloskyltiltä saimme ansiosta yhden miinuksen, samoin 11-kyltiltä, jossa Sisu hötkyilee. Itse olisin antanut meille vielä pari miinusta muun muassa 7-kyltiltä kontrollin puutteesta ja 9-kyltiltä ehkä kontrollista. Onneksi olen itse tiukempi tuomari kuin se asiansa osaava henkilö. Saimme siis 98/100 jo toisen kerran peräkkäin. Maaliintulo oli muuten aika killeri. Reunanauha oli todella lähellä, ja jos olisin yhtään iloinnut maaliintulosta olisi Sisu syöksynyt 100 % varmuudella kehästä ulos. Siksi hipsuttelu vielä maalin jälkeen.
Oman jännityksensä meille toi se, että siippa oli kaverinsa kanssa kalassa, ja kun kisa aikaistui puolisen tuntia ei ollut varmuutta ehdinkö saada koiran ajoissa paikalle. Sydämentykytyksiä – ehkä liikaakin….

Kisan tuloksia päivitetään sitä mukaa seinälle, kun suoritukset etenevät. Näin, että Minnalla ja Lieskalla oli sama tulos, mutta ajasta ei ollut mitään käsitystä. Tuomarin ilmoittaessa voittajia se sitten selvisi, olimme reilu 4 sekunttia nopeampia kuin kakkoset eli voitto tuli. Olipa ihanaa.

Toivottavasti tämä putki jatkuu vielä viikon päästä Raaseporin kisoissa.

Kisan tulokset löytyvät oheisen linkin takaa.

Vasemmalla Sisu ja minä, oikealla Minna ja Lieska.

Katso suorituksemme Youtubesta. Kiitos Kristinalle kuvaamisesta ja siipalle valokuvasta.