Vihreä paratiisi – Annecy

Thiou-joki Rakkaudensillalta kuvattuna

Sain kollegoilta vinkin piipahtaa Annecyssä Ranskan lomalla ja lisävinkkinä ajaa ainakin toiseen suuntaan alppitietä pitkin. Annecyyn suuntasimme sunnuntaina – huono päivä jos tykkää shoppailla, mutta täydellinen päivä rantalomailuun muiden ranskalaisten ja turistien seurassa.

Puhdas Thiou-joki

Ajoimme aamusella Chamonixista A40-tietä, joka alkupäässä vetikin tosin hyvin. Annecyn lähellä alkoi ruuhka painaa ja keskustan tiet olivat todella tukkoisia. Onnekkaasti löysimme ilmaisen parkkipaikan Charles Bosson -puiston vierestä. Lompsimme kaikessa rauhassa kohti vanhaa kaupunkia ja kävin välillä kahlaamassa tuossa yhdessä maailman puhtaimmassa vesistössä eli Annecy-järvessä. Mikäpä mahtavampaa kuin kävellä pitkä pätkä polvenkorkuisessa vedessä ja poimia simpukoita. Unohdin muistuttaa siippaa ottamaan uikkarit mukaan – siitä sainkin sitten kuulla koko reissun ajan…

Palace I’lle, yksi tunnetuimpia nähtävyyksiä Annecyssä

Vanha kaupunki oli täynnä turisteja ja ravintoloihin sai jonottaa. Päätimme tehdä kävelykierroksen, vaikka nälkä jo vähän kolkuttelikin. Aikamme kierrettyämme pysähdyimme paikallisten suosiman ”kebabmestan” ovelle. Ali Baba tarjosi mättöä ranskalaisin höystein ja puron solinalla varustettuna. Ei hassumpaa, siis.

Ensimmäisessä kuvassa näkyvät vanhat puuveneet olivat sen verran houkuttelevia, että hyppäsimme kiertoajelulle. Olimme ainoat ei-ranskaapuhuvat kyydissä, joten esittelyn saldo jäi vähän vajaavaiseksi, mutta saimme ydinsanat englanniksi – ja voihan sitä aina googlettaa jälkikäteen mitä opas ehkä tarkoitti….

Tarkasti ottaen emme tainneet palata parasta alppireittiä, sillä ajelimme ihanan Annecyjärven rantoja pitkin järven toiseen päähän. Sieltä kurvailimme pikku kylien läpi takaisin Mont Blancin kupeeseen. Matkalla oli monta eläväistä ja kaunista kylää, joihin voisi piipahtaa seuraavalla reissulla. Lisäksi vastaan ajoivat retroautot, joita olisin mielelläni pysähtynyt ihastelemaan. Ukkonen vain teki tuloaan ja vettä tihkui, joten jatkoimme tylsästi matkaa majapaikkaamme kohti.

Lomaviikon teemasana Ukkonen.

Näkymiä parvekkeelta – Mont Blanc

Majoituimme Argentieren kylässä, noin 10 minuutin ajomatkan päässä Chamonixista. Huoneistostamme oli aivan huippunäkymät kohti Mont Blancia. Parvekkeella tuli vietettyä jonkin verran aikaa, mutta ovet ruokapöydän suuntaan olivat lähes aina avoinna, sillä onhan tuo näköala aivan upea.Miten voikaan maisema muuttua päivän mittaan. Aamulla aurinko paistoi eikä pilven hattaraakaa näkynyt. Lupaili siis hyvää, paitsi että ukkonen alkoi jyrähdellä lähes joka päivä yhden-kolmen välillä. Alkuillasta vuori peittyi pilviin, mutta aurinko vielä vähän heijasteli säteitään.

Eikä kulunut kuin hetki, niin koko laakso oli peittynyt sumuun. Huimaa.

Harmillisesti tuo lähes jokapäiväinen ukkonen muutti jonkin verran patikointisuunnitelmiamme, mutta kyllä me joka päivä kiipesimme, edes vähän, ylös vuorelle. Lähin patikointireitti lähti muuten tuosta naapuriautotallin kulmalta. Autoa tuolla ei siis välttämättä tarvitse, sillä Geneven kentältä pääsee kätevästi Alpy bussilla ja kylien välissä kulkee linja-autoja kiitettävän aktiivisesti.

 

Matkalla alpeille – Arpenazin vesiputous

Elokuun lomamatka suuntautui Ranskan Alpeille. Konsernillamme on siellä pari alppihuoneistoa ja onnetar suosi minua arvonnassa, joten otimme varsinaisen kesäloman jo päätyttyä viikon extra-loman elokuun puolella. Finnair lennätti meidät Geneveen, josta otimme vuokra-auton ja suuntasimme Ranskan puolelle.

Autovuokraamossa mikään ei mene, ainakaan minulla, koskaan kovin näppärästi. Ensimmäisellä jonotuskerralla automme ei ollut vielä tullut, joten piti siirtyä Hertzin tiskiltä kahvittelemaan. Tunnin kentällä bogoilun jälkeen siirryimme uudelleen jonoon ja auto oli yhä hukassa. Saimme sitten tilalle vähän paremman auton, joka oli BMW 118. Sillä hurautimme matkaan ja kohti Sallanchesia, jossa on paikallisten suosima kiva ulkoilualue ja Cascade de l’Arpenaz eli vesiputous.

Tänne ei turisteja ohjata, emmekä ehkä olisi älynneet tuolla pysähtyä jos ei työkaverini olisi paikasta vinkannut. Vesiputos näkyy hyvin A40-tielle, mutta reitti sinne kiemurtelee pohjoisen Sallanchesin läpi, eikä navigaattorikaan osannut suorinta reittiä.

Arpenazin vesiputous on yksi Ranskan korkeimmista, 360 metriä, ja vesi virtaa 270 metristä. Tuolla juurella on ihana uintipaikka, jonne pääsee hyvin kävelemään. Kesä on ollut kuiva, joten vettä ei tuossa Arve-jokeen vievässä koskessa juurikaan ollut (kuva alla). Kannattaa piipahtaa jos tuolla suunnalla ajelet.

Meillä ei ollut kiirettä perille, sillä huoneiston sai käyttöön vasta klo 16. Piknikin jälkeen suuntasimme kohti Chamonixia ja ruokakauppaa. Niistä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Ihanaa lauantaita.

Positiivisia muutoksia Napapiirillä

Lauantaina piipahdimme Napapiirillä ennen lentokentälle siirtymistä. Siellä oli ihana kuhina päällä; Artic rally, 100 ranskatarta hyväntekeväisyystempauksessa ja paljon aasiasta saapuneita matkaajia joulupukin luona vierailemassa. Kävin Napapiirillä edellisen kerran 6 vuotta sitten, joten paljon oli muuttunut.

Ensimmäisenä silmään pisti Three Elves -ravintola, jossa on myös Napapiirin Pajakylän vastaanotto.  Samaan tyyliin rakennettu talo kätki sisäänsä tyylikkään sisustuksen.

Lasikotakylääkin kävimme ihailemassa, ulkoa päin tosin vain tällä kertaa. Näissä voisi vaikka majoittua ensi kerralla.

Napapiiri on ihan siinä Rovaniemen lentokentän kupeessa, joten kannattaa piipahtaa, vaikka vain kahvilla.

Pikaisesti pohjoisessa

Ystävämme muuttivat täältä eteläisestä Suomesta Kemijärvelle reilu vuosi sitten. He käyvät aika usein täällä päin, joten oli vihdoin aika tehdä viikonloppuvisiitti heille. Hankimme siipan kanssa vuoden lopussa museokortit, joten ehdotin ystäville vierailua jossakin paikallisessa kohteessa.

Hyppäsin perjantaina aamusella Finnairin siiville – ah, mikä ihana kokemus olikaan matkustaa pitkästä aikaa kunnon isolla koneella. Viimeaikaisiin työmatkoihin on osunut potkurikoneita, rikkinäisiä istuimia, kohtuuttomia myöhästymisiä ja muuta ärsykettä.

Perille päästyämme suuntaisimme Arktikumiin ihailemaan lappilaista käsityötaidetta Multiformers-näyttelyyn. Irene Kangasniemen ja Oda Koiviston teokset olivat upeita, tarinallisia teoksia luonnosta ja elämästä pohjoisessa.

Arktikumissa on myös muita kiinnostavia näyttelyitä, mutta jouduimme aikataulusyistä kiertämään ne pikaisesti. Toivottavasti seuraavalla vierailulla on enemmän aikaa.

Rovaniemen keskustasta suuntasimme evästankkauksen jälkeen piknikille Olkkajärvelle. Ulkona oli rapsakka 22 pakkasta, joten vilu tuolla kodassa tuli, kun en heti tajunnut nostaa jalkoja pois betonilattialta. 

Siispä lämpimään autoon ja kohti määränpäätä eli Kemijärveä. Siitä ja Napapiiristä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

 

ps. Pahoittelut pitkästä tauosta. Elämässä on nyt niin paljon kaikkea muuta, että blogiin kirjoittaminen on jäänyt.

 

Jädehimo

Kotimatkalla mukaan tarttui pussillinen kirsikoita. Osa meni suuhun junamatkan aikana, mutta lopuista tein suurta suosikkiamme kirsikka-suklaa-viskijäätelöä.

Resepti löytyy luonnollisesti HS:n Ruokatorstaista
Sen verran olen muokannut sitä, että 2 dl kermaa riittää ja suklaata tulee vain desin verran.

Sitten vaan Cobolt-lasit kaapin perukoilta esille ja herkuttelemaan. Tämä on hyvää ja pieni annos riittää.

Elämää ilman uunia

Kieroilmauunimme veti herneen nenään alkukesästä, eikä suostu enää lämpiämään kuin 50 asteeseen. Päätimme tehdä kokeilun miten pärjäämme ilman uunia. Liesi siis toimii yhä.

Hyvin on mennyt pari kuukautta, mutta pikku hiljaa kelien viiletessä alkaa kaipaamaan kokkaamista sisällä. Pitänee siis aloittaa ominaisuuksine vertailu. Onneksi valikoima on kohtuullisen suppea, sillä keittiöömme sopii vain 50 cm liesi ja väri on valkoinen.

Kesän aikana on tullut testailtua perus-grilliruuan lisäksi monenmoista kokkausta grillissä. Pizza on uusi suosikkimme. Ohje löytyi Hesarin Ruokatorstaista. Viikonloppuna testasimme mascarpone-mustikkapiirakka, jonka reseptiä jouduimme muokkaamaan vain paistoajan suhteen. Lisäksi olemme paistaneet leipää ja tehneet suolaisia piirakoita.

Siippa lupautui seuraavaksi tekemään makaroonilaatikkoa grillissä. Toivottavasti aktivoituu pian, sillä kyseinen ruoka tuunattuna meidän oloiseksi on ihan superhyvää – aurajuustoa, pastaa makaroonin tilalla, kaapista löytyviä kasviksia jne.

Miniloma Naantalissa

Kävimme viime viikonloppuna Naantalissa pikavisiitillä. Sain aiemmin keväällä lahjakortin Naantalin kylpylään, ja nyt oli vapaa viikonloppu sen hyödyntämiseen. Päädyimme ottamaan koirat mukaan, joten lux-loma vaihtui koirahuoneeseen. Huone oli ihan viihtyisä ja tilava meidän poppoolle. Vähän etukäteen jännitti miten aina omakotitalossa asuneet hurtat reagoivat yöllä hotellin ääniin. Onneksi selvisimme yhdellä merkkihaukulla klo 4, kun joku naapuri saapui baarista.

Hotellissa meitä odotti paketti, josta löytyi Hau Haun lammasherkkuja ja kakkapusseja. Tarpeellisia molemmat, joten kiitos niistä.

Kylpylään emme tällä reissulla ehtineet ja illallinenkin nautittiin keskustassa ihanassa Hasta la pastassa. Valkosipulinen casewpähkinä-broileripasta oli superhyvää. Harmillisesti lupauduin ajamaan, joten ruokajuomana oli vesi. Valkoviini olisi varmasti kruunannut nautinnon.

Sunnuntaina piipahdimme Maskussa Eräkoirassa etsimässä isännälle kalastusasua. Ei löytynyt, joten matka jatkui Turkuun sukuloimaan. Kalastusasukin löytyi sunnuntain aikana, joten kaikki hyvin.

Parsaa ja pekonia

Helsingin Sanomissa muutama vuosi sitten ilmestynyt Pekonia ja uppomunaa parsan kanssa -resepti on lyömätön. Siippa oli ostanut nipun parsaa ja pekoni oli menossa vanhaksi, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Tällä kertaa meillä sattui olemaan respetiin kuuluva mandariinikin jääkaapissa, joten eilinen herkku oli aidosti myös kaapintyhjennyssafkaa.

Katselin tuota Hesarin reseptiä ja totesin, että meillä tykätään nauttia annos vähän vähemmän tummana  ja enemmän pekonisena kuin mitä reseptin mukana oleva kuva vinkkaa.

12 vihreää parsaa
8 viipaletta pekonia (4 riittää, mutta piti saada paketti tyhjäksi)
1 mandariini
1/2 dl oliiviöljyä
(Maldon)sormisuolaa, mustapippuria myllystä

Uppomunat:
2 l vettä
1 dl väkiviinietikkaa
4 kananmunaa

Uppomunia en ole opetellut tekemään, mutta onneksi siippa rakastaa niitä ja tykkää myös valmistaa. Eilen työnjako olikin sellainen, että kävin erikseen koirien kanssa lenkillä sillä aikaa, kun siippa teki meille tätä ihanaa keväistä herkkua. Viini olisi kruunannut aterian, mutta porevesi sai tällä kertaa sijaistaa.

Mukavaa pääsiäisen odotusta.

Kevään merkkejä

Viime viikonlopun vietin Levillä työmatkalla. Lapissa oli taas kerran kiva käydä, vaikkakin tällä kertaa suurin osa ajasta tuli vietettyä neuvotteluhuoneessa. Levi on täynnä tapahtumia, ja meidän reissumme aikana siellä hiihdettiin muun muassa Visma Ski Classics -pitkänmatkan hiihtokisa. Tuo tapahtuma minut sinne pohjoiseen veikin.

Ihanan lumisesta ja aurinkoisesta Lapista oli mukava palata kotiin, kun siippa oli hankkinut ämpärillisen tulppaaneja minua ilahduttamaan.