Elämää Tyttökummulla kikkurakarvojen kanssa
Viime viikonlopun vietin Levillä työmatkalla. Lapissa oli taas kerran kiva käydä, vaikkakin tällä kertaa suurin osa ajasta tuli vietettyä neuvotteluhuoneessa. Levi on täynnä tapahtumia, ja meidän reissumme aikana siellä hiihdettiin muun muassa Visma Ski Classics -pitkänmatkan hiihtokisa. Tuo tapahtuma minut sinne pohjoiseen veikin.
Ihanan lumisesta ja aurinkoisesta Lapista oli mukava palata kotiin, kun siippa oli hankkinut ämpärillisen tulppaaneja minua ilahduttamaan.
Hengähdin muutaman viikon lomalla, enkä ”ehtinyt” blogia päivittämään. Nyt alkaa kukkaloisto olla kohdillaan ja sato pikkuhiljaa valmistua. Krasseja olen kasvattanut jo vuosia omista siemenistä. On ollut jännää seurata, miten ensin tulivat oranssit ja punaiset kukat, ja nyt heinäkuun loppupuolella keltainenkin heräsi.
Kurkkuja ja tomaatteja
Kasvihuoneen ensimmäinen sato on jo syöty. Korianteria ja pinattia nautittiin yliannostuksen verran. Kesäkurpitsat piti siirtää ulos, kun eivät viihtyneet kasvihuoneen paahteessa. Hyviä alkuja on jo, joten eiköhän kohta päästä kesäkurpitsallakin herkuttelemaan. Parsakaali sinnittelee, muttei taida tehdä satoa. En taida osata kasvattaa sitä.
Chilissä on 3(!) hedelmää, ja innokkaana odotan niiden kypsymistä. Persilijaa on tänä kesänä syöty miltei joka ruuan kanssa, kuten myös tilliä. Avomaan kurkkuja on syöty viikon verran. Niitä näyttäisi tulevan ihan mukavasti. Kuori on jostain syystä aika vahvan makuinen.
Tomaatteja on syöty jo kymmenkunta, ja kuten kuvasta näkyy, on satoa tulossa mukavasti. Ensi vuonna kokeilen kiipeileviä tomaatteja. Vadelmia ja metsämansikoita löytyy omalta tontilta, joten ihan mukavasti olemme päässeet omavaraistalouden makuun.
Toivottavasti sinäkin pääset nauttimaan kotimaisista, lähellä kasvatetuista kasviksista ja hedelmistä.
Kohta, toivottavasti jo pian, aukeavat pionit. Sinänsä ei kiirettä kun juhannukseksi on luvattu sadetta. Sade usein lakoonnuttaa kukat liian nopeasti, joten maltan odottaa ensi viikkoon.
Ihanaa loppuviikkoa ja juhannusta.
Talomme seinustalla kasvaa edellisen asukkaan sinne siirtämiä unikkoja. Kasvupaikka on periaatteessa väärä ja vaikeuttaa kivetyksen siistinä pysymistä, mutten ole raaskinut siirtää noita poiskaan, kun ovat jo 5 vuotta tuossa joka kevät/kesä kukkineet.
Tänä vuonna nuppuaika oli todella pitkä. Ilma taisi viilentyä juuri silloin, kun nämä suunnittelivat avaavansa kukkaloiston. Perjantaina saimme vihdoin ihailla oranssia leiskuntaa. Kuvat pääsin nappaamaan lauantaina, ja jo sunnuntaina osa näistä oli tiputtanut kukkansa. Onneksi tuossa on vielä muutamia nuppuja, joten kukinta saattaa kestää jopa viikon.
En ostanut tänä vuonna yhtään valmiiksi kukkivaa kukkaa, vaan kaikki on kasvatattu siemenistä tai pienistä taimista. Kukintaa saa siis vielä odottaa. Ensi vuonna kyllä hankin osan valmiiksi kukkivina, sillä kesäkuussa olisi mukava olla jo muutamia kukkijoita pihaa kaunistamassa. No, onhan meillä kevätvuorenjuuret, jotka kaverin pihalta siirrettynä jaksavat kukkia jo kolmatta viikkoa.
Rakastan rhododendroneja. Harmillista, että ne kukkivat vain lyhyen aikaa. Lämmin syksy taisi tehdä sen, ettei tänä vuonna saada kuin yhteen kasviin kukat. Pitää nauttia niistä ennen kuin lakastuvat – ja käydä tietysti Haagan rhodopuistossa kukkaloistoa ihailemassa. Tuossa meidän naapurissa Kivimäenpuistossa on myös kohtuullisen laaja valikoima alppiruusuja. Suosittelen piipahtamaan.
Kevään ensimmäiset kukkijat alkavat pikkuhiljaa pistää parastaan. Ylimmäisessä kuvassa naapurin edellisvuoden narsissit uudessa sijoituspaikassaan. Onneksi intoutuivat leikkaamaan pensasaidan, niin me muutkin saamme ihastella moisia.
Rakastan esikoita, juuri näitä sinisiä. Ne ovat peruskukkia; kestäviä ja varmoja kukkijoita. Ostan joka vuosi paljon esikoita. Sisällä ne eivät montaa päivää jaksa kukkia, mutta kuistilla ovat kestäneet jo pitkälti toista kuukautta kukkivana. Tämän vuoden valkoiset ja punaiset kukat pääsevät kukkapenkkiin, jahka lopettavat kukkimisen. Taustalla helmililjat nostavat päätään.
Kevättähdet näyttävät myös viihtyvän hyvin myyrien rakastamassa kukkapenkissä. Toivottavasti myös muut kesän kukkijat ovat saaneet olla rauhassa. Jännitän josko rhodot malttavat kukkia. Syksyllä oli niin pitkään lämmintä, että ne alkoivat tuottaa toista kautta kunnes pakkanen katkaisi hyvin alkaneen kasvukauden.
Viikonloppuna aurinko lämmitti. Kyllä. Ainakin tuntui siltä. Siksi tuli himo ostaa esikkoja. Kävimme siipan kanssa tutustumassa Lanttilan Vantaanportissa sijaistevaan uuteen kirpputoriin, ja itsemyyntipisteestä löytyi käsitöitä tekevä rouva, joka kauppasi näitä ihania kevään piristäjiä melko edulliseen hintaan. Kolme pussillista kukkia vaihtoi omistajaa, ja sain syyn kaivaa vanhan viinilaatikon varastosta esille. Kovasti kaipailen Alkoon näitä puulaatikoita, joita sai jos osti laatikollisen viiniä. Pitää tunnustaa, etten ole koskaan ostanut kotiin niin paljoa viiniä kerralla, mutta työn kautta moinen onnistui. Viinilaatikko toimi meillä ensin Sisun lelulaatikkona, mutta koiran kasvettua ja emännän ostohulluuden paisuttua ei laatikko enää riittänyt. Nyt se saa jatkaa elämäänsä kukkalaatikkona. Hyvä niin.
Ihanaa kevään odotusta.
Kevät on suosikkivuodenaikani siksi, että joka päivä maasta nousee uusia kukkijoita. Tykkään kyllä älyttömästi syksystäkin, kun luonto tarjoilee ihania sävyjä…
Takapihan valkovuokkoja.
Etupihan pikkutalvioita ja esikkoja.
Hyasintit kukkivat jo Virossa.
Kevät on kasvun aikaa, ja kukintakausi on Virossa kuukauden verran Suomea edellä.
Takapihan ruukkukukkaväristystä.
Olen tänä vuonna pyrkinyt valitsemaan kukkien väritykseksi jotain punasävyistä ja valkoista. Monivuotisissa kukissa saattaa olla myös muuta väritystä.
Särkynyt sydän ladon kulmalla.
Kesä käynnistyi niin vauhdilla kuumaksi asti, että kukinnat ovat ihan sekaisin. Kuvassa näkyvä särkynyt sydän lopettelee jo kukintaansa, unikot kukkivat toukokuun puolella ja omenpuutkin jaksoivat kukkia vain päivän. Huh, mikä muutos menneeseen aikaan, jolloin unikkojen kukinta oli heinäkuussa, kuten useimpien muidenkin kukkien.
Kohta ne aukeaa!
Tein heti ensimmäisenä kesänämme muutaman kukkapenkin Tyttökummun silloin niin sepeliselle pihalle. Nyt on menossa kolmas vuosi, ja nurmikon lisäksi myös kukat alkavat kotiutua. Takapihalla on kolme pionia; Sarah Bernhardt, Karl Rosenfield sekä yksi, jonka nimestä ei ole tietoa. Tämä vuosi näyttää olevan ensimmäinen, jolloin pionit todella kukkivat. Viime vuonna saimme 1-2 kukkaa per taimi, mutta nyt on odotettavissa upea kukkaloisto. Toivottavasti sade pysyy kohtuullisena kukinnan ajan.
Isännän iloksi etupihalla majailee Heidi Klum, tosin ruusuisena versiona.
Ihanaa alkanutta viikkoa ja Juhannuksen odotusta.
Lagottomaista elämää 