Vihreä paratiisi – Annecy

Thiou-joki Rakkaudensillalta kuvattuna

Sain kollegoilta vinkin piipahtaa Annecyssä Ranskan lomalla ja lisävinkkinä ajaa ainakin toiseen suuntaan alppitietä pitkin. Annecyyn suuntasimme sunnuntaina – huono päivä jos tykkää shoppailla, mutta täydellinen päivä rantalomailuun muiden ranskalaisten ja turistien seurassa.

Puhdas Thiou-joki

Ajoimme aamusella Chamonixista A40-tietä, joka alkupäässä vetikin tosin hyvin. Annecyn lähellä alkoi ruuhka painaa ja keskustan tiet olivat todella tukkoisia. Onnekkaasti löysimme ilmaisen parkkipaikan Charles Bosson -puiston vierestä. Lompsimme kaikessa rauhassa kohti vanhaa kaupunkia ja kävin välillä kahlaamassa tuossa yhdessä maailman puhtaimmassa vesistössä eli Annecy-järvessä. Mikäpä mahtavampaa kuin kävellä pitkä pätkä polvenkorkuisessa vedessä ja poimia simpukoita. Unohdin muistuttaa siippaa ottamaan uikkarit mukaan – siitä sainkin sitten kuulla koko reissun ajan…

Palace I’lle, yksi tunnetuimpia nähtävyyksiä Annecyssä

Vanha kaupunki oli täynnä turisteja ja ravintoloihin sai jonottaa. Päätimme tehdä kävelykierroksen, vaikka nälkä jo vähän kolkuttelikin. Aikamme kierrettyämme pysähdyimme paikallisten suosiman ”kebabmestan” ovelle. Ali Baba tarjosi mättöä ranskalaisin höystein ja puron solinalla varustettuna. Ei hassumpaa, siis.

Ensimmäisessä kuvassa näkyvät vanhat puuveneet olivat sen verran houkuttelevia, että hyppäsimme kiertoajelulle. Olimme ainoat ei-ranskaapuhuvat kyydissä, joten esittelyn saldo jäi vähän vajaavaiseksi, mutta saimme ydinsanat englanniksi – ja voihan sitä aina googlettaa jälkikäteen mitä opas ehkä tarkoitti….

Tarkasti ottaen emme tainneet palata parasta alppireittiä, sillä ajelimme ihanan Annecyjärven rantoja pitkin järven toiseen päähän. Sieltä kurvailimme pikku kylien läpi takaisin Mont Blancin kupeeseen. Matkalla oli monta eläväistä ja kaunista kylää, joihin voisi piipahtaa seuraavalla reissulla. Lisäksi vastaan ajoivat retroautot, joita olisin mielelläni pysähtynyt ihastelemaan. Ukkonen vain teki tuloaan ja vettä tihkui, joten jatkoimme tylsästi matkaa majapaikkaamme kohti.

Lomaviikon teemasana Ukkonen.

Kesäinen Savonlinna

Savonlinnan Oopperajuhlat alkoivat perjantaina, ja kaupunki täyttyi oopperan rakastajista ja muista matkamiehistä sekä naisista. Joka vuosi on mahtavaa seurata miten tämä kaupunki herää eloon, ja kesäfiilis tulee päälle, vaikkei vielä olekaan loman aika.

Pääsin perjantaina seuraamaan mielipiteitä jakanutta Samson et Dalila -oopperaa. Minusta se oli upea elämys, vaikkakin yhdyn kriitikoiden mielipiteeseen siitä, että ensimmäinen näytös oli liian pitkä ja puuduttava. Tämä upea kesäkaupunki tempaa kesän tunnelmaan. Vaikka työtahti on ollut jopa ”tappavan” tiivis olen ehtinyt kuntoilemaan, uimaan, shoppailemaan ja ulos syömään. Yksi vuoden parhaista työkeikoista siis. Kotiin alkaa kyllä olla jo ikävä, sillä viikon loppupuolella saamme vihdoin uuden perheenjäsenen.

Ulkoilua jäällä

Tänään oli ensimmäinen varsinainen lomapäivä. Alkuviikolla äitini oli meillä kyläilemässä, eikä oikein päästy lomatunnelmiin, sillä meno on jo aika verkkaista eikä liukkauden vuosi voitu ulkoilla. Isännällä oli lisäksi erinäisiä lämmitysremonttiin liittyviä juttuja yms säätämistä.

Tänään päätimme lähteä koko perheen voimin Rajasaareen ulkoilemaan. Loistava idea, sillä tuuli oli lämmin ja merellä vielä mukavasti jäätä. Rajasaaren koirapuisto on aivan mielettömän upea paikka. Eipä ole tullutkaan koskaa kierrettyä sitä kokonaan ympäri. Tällä kertaa kiersimme sen mereltä. Näin ensimmäistä kertaa kunnolla Mäntyniemen ja ihanat puuhuvilat.

Pari kierrosta niemen ympäri ja oli aika suunnata Cafe Regattaan. Paikka saa aina hyvälle tuulelle, sillä siellä on hauskoja yksityiskohtia, kuten perunamaa, linnunpöntöt – tai uutuus, napakelkka, jossa istuimena on keinutuoli. Porontaljoja olisi ollut kiva päästä haistelemaan tarkemminkin…