Soukanrannassa

Vietimme juhannuksen pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla. Aaton keli vaikutti mukavalle, joten lähdimme uittamaan poikia meren rantaan. Tavoitteenamme oli mennä Haukilahden koirarannalle, mutta koska kuski ei ajatellut minne ryhmittyi kehä II:lla, niin päädyimme Suomenojan suuntaan. Siipalle tuli mieleen Soukan ranta, jossa hän on käynyt monesti pilkillä. Sinne siis.

Meri-ilma tuoksui poikien nenään jo Soukankaarella, ja takaluukussa alkoi innokas liikehdintä. Olimme ajatelleet tekevämme ensin pienen kävelylenkin ja mennä vasta sitten uimaan. Väärä suunnitelma, ainakin poikien mielestä. Jätkät pistivät nelivedot päälle, joten olihan sitä päästävä uimaan. Veneiden laskupaikka on yleensä luvallinen paikka uittaa, joten siellä nuo vettä rakastavat könsikkäät sitten pulikoivat sielunsa kyllyydestä.

Uinnin jälkeen kiersimme venesataman, ja kävimme ihastelemassa venekerhon valmistautumista juhannukseen. Ihana ilma, joutsenia rannassa ja tyytyväiseksi uitetut koirat – oi, kun satamassa olisi ollut vielä kahvila avoinna.

Tänään nautimme muuten kollegani kanssa ensimmäisen terassilounaan Helsingin keskustassa. Tästä se hellekesä alkaa – vai alkaako?

Uimamaisterit

Vantaanjoella

Meidän pojat rakastavat uimista. Mikä tahansa kuralätäkkökin kelpaa, mutta parasta on kun pääsee oikeasti uimaan. Lauantaina tehtiin uimareissu läheiseen Vantaanjokeen, Vetokannaksen koirien uimarannalle. Kiirehdimme käyntiä, sillä illalla oli tiedossa nuorin biletystä ihmisten uimarannalla, eikä silloin kyllä huvita olla koirien kanssa lähistöllä.

Sunnuntaina kävimme Turussa, ja treffasimme rotukaverit Rokin ja Balbon, joiden kanssa käveltiin Halistenkoskella ja koko nelikkö pulahti uimaan Aurajokeen. Hauskaa tuntui olevan sielläkin. Reissusta ei valitettavasti ole kuvia, sillä äijäuroksemme hillitsemisessä oli täysi työ.

Sisu ui.

Rajasaaressa

Kävimme poikien kanssa lauantaina Rajasaaren koirapuistossa. Käynti oli Eerolle ensimmäinen, ja sälli otti reissusta kaiken irti. Sisulle paikka on tuttu, joten käynnistä ei nyt niin hirmuisesti viitsinyt riemastua. Koirapuistot eivät ole Sisulle enää must, mutta kyllähän tuo kikkura siellä viihtyy jos ihmiset viihdyttävät (lue antavat aina välillä motivointinamia).

Vahdinvaihto.

Jos tästä hyppäisi, niin miten korkealta tippuisi?

Eero löysi leikkikaverin heti puistoon saavuttua, ja välillä piti kiirettä, että ehdimme samalle puolelle saarta tarkistamaan tilannetta.

Ai mää vai?

Ihanat tuoksut.

Taukopaikka.

Vauhtia ja paljon vaarallisia tilanteita.

Kova tuuli saa korvan lerpattamaan.

Rajasaaressa on aivan upeita sään ja koirien muokkaamia tilataideteoksia.

Luonnon tilataideteos

Vuodenaikojen muovaamaa.

Kotimatkalla takapenkillä nukkui kaksi väsynyttä reissaajaa. Sisun mielestä on t.o.d.e.l.l.a. ärsyttävää, kun Eero tulee iholle, mutta kun on tarpeeksi väsynyt, ei jaksa ärsyyntyä.

Väsyneet ulkoilijat kotimatkalla

Tämän päälle illalla vähän tonnikala-hajujälkeä, ja pojat olivat aivan veto veks. Henkilökunta kiittää.

Uimassa lagottomaisessa seurassa

Sisu pohtii kannattaako tuonne altaaseen mennä.

Kävimme 15.2. lagottoporukalla Hyvinkään koirakylpylässä. Porukassa oli kolme ensikertalaista, joten otimme opettajan ohjaamaan pieniä ja vähän isompia aloittelijoita.

Motivointilelu.

Sisun piti pohtia tovi jos toinenkin kannattaako tuonne altaaseen mennä vai ei. Donna taisi olla sen verran herkullisen tuoksuinen, että sälli intoutui kastautumaan. Vartti uintia riitti, ja sen jälkeen Sisu tuli ilmoittamaan, että mennään pois.

Eeroa ujostutti aluksi, mutta uintiopettajan avustuksella jäbä sai ajatuksesta kiinni, ja vartin lämmittelyn jälkeen ajatus aukesi, ja pojua ei olisi saanut altaasta pois millään.

Vähän liian iso lelu ei menoa haitannut.

Kaikilla oli tosi mukavaa, ja jokainen oppi uimaan. Pitänee varata uusi kerta lähiaikoina.

Molskis sanoivat Sisu ja Eero

Olimme viettämässä joulua Parikkalassa siipan perheen kanssa. Mukava talo keskellä ei mitään oli juuri oiva paikka rauhoittua joulun viettoon. Talo oli tarpeeksi suuri, jotta jokaiselle perheelle riitti oma kerros. Saimme alakerran, jotta dogeja oli helppo ulkoiluttaa.

Ei ollut Parikkalassakaan lunta kovin paljoa. Jäätä sentään oli ryhmämme pilkkimiesten ja -neidin mukaan noin 15 cm. Itse en jäälle uskaltautunut, muuta kuin Eeron pelastuspuuhiin. Pojat nimittäin kirmailivat jäällä, ja ensin avantoon molskahti Eero. Kun pikkumies oli saatu saunaan, ja pelastushenkilökunnalle kuivat vaatteet päälle, oli vuorossa Sisu. Eero taisi aidosti pelästyä, mutta Sisulle viestittiin, että ui vaan, niin ei tullut kammoa neljäasteisesta vedestä.

Kotiuduimme jo eilen, sillä tänään on työpäivä. Pehmeän laskun kautta tosin palailen, sillä teen töitä kotitomistolta käsin.

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä.

Ei hullummat uintimaisemat

Ihanan lämmintä vettä.

Emännän emännöidessä lukupiiritapaamista kävivät perheen miehen kymmenien muiden koiraihmisten tapaan Rajasaaressa uimassa. Isännän mukaan ei uimaan menoa juuri tarvinnut odotella, vaan Sisu juoksi suoraan portilta veteen ja pysyi siellä. Kuvassa fiilistellään välillä kahlausmoodissa. Vesi oli isomman miehen mukaan turhan kylmää uimiseen, joten vain toinen sai merivesikasteen. Ehkä me kaksijalkaisetkin uskaltaudumme lähiaikoina meriveteen.

Herrojen kotiuduttua oli ihan huippua kun paikalla oli kasa kaupalla rapsuttavia käsiä. Sisusta on ihan parasta kun kaikki huomaavat vain hänet. Keneen lie tullut 🙂

Jos oli Rajasaaressa lämmintä niin sitä oli myös Tyttökummulla. Lukupiirin aurinkoa rakastavat jäsenetkin valitsivat varjoisan paikan, ja pikkuhiljaa siirryimme lasitetulle terassille – tosin ikkunat olivat auki, mutta vältyimme auringonpistoksilta. Vieraiden lähdettyä nautin päivätirsat riippumatossa. Se on siis kesä.

Putkimaisteri

Lagotoilla, ja miksei muillakin koiruuksilla, on intohimona kylpeä kaikissa vastaantulevissa vesistöissä. Näin keväällä vesi lienee kohtuullisen kylmää, mutta ah niin virkistävää. Vesi näyttää kohtuullisen puhtaalta, mutta aikamoinen puhdistusoperaatio odotti kotona lenkiltä tulevaa kikkurakarvaa. Kaikesta hauskasta joutuu maksamaan, höh.

Sisun vuosi 2012 osa 2

Kesäpoika

Kesällä Sisu innostui uimisesta todenteolla. Uimassa käytiin ainakin Vantaankoskella, Juhannuksena auenneessa Vetokannaksen vieressä olevalla koirien uimarannalla, Savonlinnassa, Pirkon ja Matin uima-altaassa, Letkulla, Pitkäkoski spassa (pitkään, hartaasti ja usein), Herttoniemen koirien uimarannalla ja Lauttasaaressa. Selvästi useammin kuin emäntänsä, mikä sinänsä ei ole ihme.

Meidän perheessä rakastetaan tirsojen ottamista. Sisu on valloittanut emännän paikan, ja nukkuu rentoreiskana isännän kanssa. Tämä kuvatkoon elokuuta, vaikka onkin jokaviikkoinen toiminto – tosin yleensä pötköttelemme sohvalla, jonne mahtuu uinailemaan koko perhe.

Ihan parasta.

Polvilumpio on parasta herkkua.

Sisu rakastaa raakoja luita, ja Turussa olevasta Mestaripalvista saa kaikenmoisia koiraruokaherkkuja. Tuomme melkein joka kerta sieltä jotain luita pakkaseen. Tässä nautiskellaan vielä lasittamattomalla terassillamme herkkuluuta, jonka sulamista on valvottu pitkään ja hartaasti.

Hyvinkään koirauimalassa.

Lokakuussa kävimme Millin, Natan ja Vascon kanssa Hyvinkään koirauimalassa. Milli vähän aristeli alussa, mutta Pian dogit olivat kuin koirat vedessä 😮
Sisu jaksaa innostua uimisesta jonkin aikaa, mutta puolituntinen on vähän liikaa.

Marraskuussa City-Lagotot tapasivat Espoossa Olarinluoman koirapuistossa. Paljon koiria ja henkilökuntaa, sekä yksi perhe tutustumassa rotuun. Kuva Nina Valli.

Toipilaan kanssa Keilalahdella päiväkävelyllä. Taustalla Raatteen hammas ja pari muuta tornia.

Joulukuussa Sisu poti korvaansa. Se vaikutti kaikkeen tekemiseen, ja henkilökunta ymmärsi vihdoin ja viimein viedä pojan eläinlääkärille. Kati-lääkäri tutki vastaanhangoittelevan hemmon, ja totesi että meidän pitää lääkitä karvakorvaa viikon verran, ja sitten ihan joulun alla tehdään korvien puhdistus rauhoituksessa. Korvat puhdistettiin, ja ihana lääkärimme innostui ajelemaan samalla Sisun kuonosta takkukarvat pois. Tuloksena oli puudelin näköinen koira!

Ressu ja Sisu Tapaninpäivänä Tyttökummulla. Kuva Päivi Kantola

Päivi, Jan ja Ressu tulivat viihdyttämään meitä Tapaninpäivänä. Olimme joulun ihan keskenämme, joten oli hienoa saada juttuseuraa ja koirien telmimiskaveri. Aika rauhaisaa menoa, ainakin tämän kuvan mukaan. Kuusen merkkailut ja ulkona riehumiset oli jo tehty, joten hemmot malttoivat rauhottua takan eteen.

 

 

 

Vauhdikasta alkanutta vuotta 2013!