Vantaankoskella

Koski kuohuu

Käytiin eilen poikien kanssa rauhallisella kävelyllä Vantaankosken rannalla. Tai no, rauhallisella ja rauhallisella. Ainakin henkilökunnalla oli moinen tavoitteena. Pojat olivat superinnoissaan kuohuvasta koskesta ja vauhdikkaasti juoksevasta vedestä. Eeron oli ihan pakko päästä kahlaamaan jäiseen veteen.

Alueella tehdään mittavia remonttihommia, joten kävelytie oli semivaarallinen maasta pilkistävine raudoitusrautoineen.

Pakko päästä uimaan.

Kevät tulla tupsuttelee pikkuhiljaa, ja kohta kosken rannallakin alkaa vihertää. Sitä odotellessa lenkkeilemme taas tovin kotinurkilla.

Ensimmäinen ja viimeinen kuva: Sony Xperia
Keskimmäinen kuva Samsung Galaxy Tab III

Ulkoilua jäällä

Tänään oli ensimmäinen varsinainen lomapäivä. Alkuviikolla äitini oli meillä kyläilemässä, eikä oikein päästy lomatunnelmiin, sillä meno on jo aika verkkaista eikä liukkauden vuosi voitu ulkoilla. Isännällä oli lisäksi erinäisiä lämmitysremonttiin liittyviä juttuja yms säätämistä.

Tänään päätimme lähteä koko perheen voimin Rajasaareen ulkoilemaan. Loistava idea, sillä tuuli oli lämmin ja merellä vielä mukavasti jäätä. Rajasaaren koirapuisto on aivan mielettömän upea paikka. Eipä ole tullutkaan koskaa kierrettyä sitä kokonaan ympäri. Tällä kertaa kiersimme sen mereltä. Näin ensimmäistä kertaa kunnolla Mäntyniemen ja ihanat puuhuvilat.

Pari kierrosta niemen ympäri ja oli aika suunnata Cafe Regattaan. Paikka saa aina hyvälle tuulelle, sillä siellä on hauskoja yksityiskohtia, kuten perunamaa, linnunpöntöt – tai uutuus, napakelkka, jossa istuimena on keinutuoli. Porontaljoja olisi ollut kiva päästä haistelemaan tarkemminkin…

Ihanan aurinkoinen viikonloppu

Haluatko oksan baby?

Isäntä lähti viikonlopuksi Pohjois-Karjalaan, joten jäimme Sisun kanssa kaksin vahtimaan taloa. Toinen meistä otti homman tosissaan, ja keskittyi haukkumaan oikein urakalla – sen toisen mielestä jopa niin paljon että korviin sattui.

Perjantaina pääsimme kuin pääsimmekin agilitytreeneihin iltapäivän kolarisuman purkauduttua. Idän suunnasta tullessa ei Juvanmalmille ole kovin montaa ajoreittiä, ja siinä tärkeimmässä risteyksessä oli tosi paha kolari. Onneksi suma saatiin purettua juuri ennen kuin meidän piti lähteä kotoa. Hyvin meni treenit, vaikken oikein tuota serpentiiniä hiffaakaan. Sisu ei myöskään vielä irtoa kovin hyvin, joten aika lähekkäin mennään.
Saimme vahvistuksen syksyn treenipaikasta. Kiva juttu.

Lauantaina Sisu pääsi naapuriin peuhaamaan aamutuimaan. Hemmo viihtyi siellä melkein 2 tuntia. Toiveajattelin, ettei tarvitsisi lähteä pidemmälle lenkille, mutta mitä vielä, kamat päälle ja lenkille oli kikkurakarvan komento. Sitten olikin aika siirtyä sisätiloihin, ja Lagottoyhdistyksen vuosikokoukseen. Väkeä oli yllättävän vähän paikalla. Ymmärrän kyllä, että aurinkoinen sää verottaa väkeä, mutta olisi hyvä olla mukana päättämässä koiriimme ja harrastuksiimme liittyviä juttuja.

Minut valittiin mukaan hallitukseen, joten loppuvuotena pääsen syvemmälle yhdistyksemme toimintaan. Pohdin aika pitkään lähdenkö mukaan aktiivitoimintaan, ja näin siinä sitten kävi. Odotan hallitusyhteistyötä innolla. Mukavassa porukassa on kiva päästä vaikuttamaan.

Lauantai-iltana kävimme vielä koeistumassa Mian uuden sohvan. Oikein oli hyvä, ja Sisu olisi viihtynyt pidempäänkin, sillä emäntä tarjoili kuivamuonaa herralle kädestä. Mikäs sen mukavampaa!

Sunnuntai alkoi samoin kuin edellinen päivä eli Sisu nostettiin naapurin puolelle peuhaamaan. Sitten lähdimme Järvenpäähän hakemaan Sisulle pehmeän häkin. Eräs lagotonomistaja myi sitä Lagottoforumilla, ja nyt sitten vihdoin sain aikaseksi hankkia kikkurakarvalle ”pesän”. Sieltä kurvailimme Pitkäkosken koirapuistoon, jossa oli aivan ihania pikkukoiria paikalla. Isommalle puolelle emme uskaltautuneet, sillä siellä oli pinkkeihin vaatteisiin puettu faaraokoira, joka on todella päällekäyvä, ja jota Sisu pelkää. Koirapuiston pitää mielestäni olla kiva kokemus, joten emme mene isolle puolelle jos tuo nuttuiita on siellä.

Ihana ilma koko viikonlopun. Ei olisi tehnyt mieli olla sisällä ollenkaan. Vähän vielä auringon lämpöä kehiin, niin kevät pääsee käynnistymään kunnolla.

Draivia ja aurinkoa viikkoosi.

Kikkurakarvat koolla jälleen

Mitä vaan namista, baby.

Pääkaupunkiseudun Lagotot treffasivat aurinkoisessa Sipoon koirametsässä tänään puolen päivän aikaan. Meitä oli koolla reipas joukko ihanasta kevätsäästä nauttivia ihmisiä, sekä noin 15 karvakuonoa. Lisäksemme koirametsään oli saapunut ainakin saman verran muiden rotujen edustajia omistajineen. Hyvin mahduttiin lenkkeilemään, ja kaikki koirat tulivat kivasti toimeen toistensa kanssa. Katso tapaamisaikataulu, ja liity seuraan. Koiran kanssa tai ilman.

Suurin osa joukosta valmiina lenkille. Osa eli koirat taisivat ottaa varaslähdön.

Pientä kirmailua puiden ympäri, jotta jaksaa taas kävellä sivistyneesti (tai ainakin sinne päin). Poikien piti tietysti myös merkata puut, ja vielä kerran kun kaveri oli jo käynyt merkillä…

Välillä pitää huilia, että jaksaa tallustella reitin loppuun asti.

Hulinaa lenkin jälkeen. Pienet koirat pörräilivät onnessaan keskenään, ja vähän isommat sujuvasti toisessa piirissä.

Voiko italomies muuta toivoa kuin saada kainaloon (no melkein ainakin) oma pikku blondi. Sisu ihastui joulukuun tapaamisessa Patiin, eikä tunteet olleet parissa kuukaudessa yhtään väljähtyneet.

Lauantai täynnä toimintaa

Järjestimme päivällä Kulosaaren väelle pilkkiretken merelle. Meidän tehtävänä oli tuoda kalastusvälineet, ja tietysti Sisu-koira. Ruoka- ja juomahuolto hoitui sitten paikallisin voimin. Kaksi pulkkaa pakattiin täyteen, ja käveltiin läheisen saaren kupeeseen. Mukana ollut nuori mies osoittautui oivaksi reiän kairaajaksi. Vaatii aikamoista voimaa kairata reikä 50 cm syvyiseen jäähän, mutta niin vain tuo nuori mies homman hoiti.

Tehtiinköhän 4 reikää, ja narrattiin kaloja reilun tunnin. Ei sattumia, vaan kokemusta tällä kertaa. Sitten oli aika siirtyä siihen toiseen pääasiaan eli syömiseen. Kulosaaren rouva oli taikonut ihanaa piirakkaa ja maukkaita eväsleipiä. Lisäksi grillasimme makkaraa. Sisu sai luonnollisesti (luvalla, tällä kertaa) makkaraa sekä kylmänä että grillattuna, sekä eväsleivän (ilman lupaa). Lisäksi ympäristönsaastuttaja viritteli jäälle monta palaa talouspaperia sekä muovimukien paloja. Tekevälle vaan sattuu…

Kolme tuntia jäällä teki tehtävänsä. Kuljetuspäällikkö jaksoi juuri ja juuri ajaa kaupan kautta kotiin, eikä koirakaan pannut pahakseen tirsoja – noita viikonlopun parhaimpia juttuja.

Verkoilla

Kävimme sunnuntaina verkoilla naapureiden kanssa. Ihanaa, että H & lapset lupautuivat mukaan, niin Sisukin pääsi ulkoilemaan. Sisulla kun on enemmän innostusta kuin malttia, joten karvakuono saattaa tipahtaa avantoon jos ei häntä vahdi. Yläkuvassa Sisu tarkistaa onko avanto oikean kokoinen.

Kalanhaistelija

Kun toinenkin pää oli käyty haistelemassa oli aika nostaa verkko. Saaliiksi tuli siika ja matikka. Jälkimmäinen matkasi naapuriin, ja siika päätyi meille. Isäntä pääsi sitten heti kalan siivouksen jälkeen testaamaan uutta vakumointikonettaan…

Kikkurakarva tarkkailee mitä sieltä avannosta oikein tulee, ja osaako isäntä irrottaa kalan – vai pitäisikö hänen kenties vähän avittaa?

Kiva päivä. Tuli ulkoiltua oikein kunnolla. Niin, ja nautittua ihanasta auringonpaisteesta.