Kisoihin ilmoittautuminen

Hei me pujotellaan.

Viikonloppuna oli aika ilmoittautua kaksiin rally-tokokisoihin. Lajin suosiosta kertoo se, että jos mielii kisaamaan, on ilmoittautuminen tehtävä ensimmäisen minuutin aikana.  Vaihtoehtoina on valvoa puoleen yöhön tai laittaa kello herättämään. Tänä viikonloppuna tuli liikuttua sekä jumpissa että Eeron kanssa ulkona sen verran paljon, että päädyin herätyskelloon.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli vielä helppo, sillä ilmoittautumisen saattoi tehdä sähköpostilla – puhelimesta totta kai. Valveutunut ilmoittautuja, joksi itseni lasken, on kirjoittanut meilin valmiiksi ja vain lähetys on tehtävä tasan klo 0.00. En jostain syystä luota ajastettuihin sähköposteihin tässä asiassa…

Sunnuntain ja maanantain välinen yö aiheutti sydämentykytyksiä, sillä bongasin HSKH:n rally-tokoilijoiden sivuilta muutama minuutti ennen puolta yötä ilmoittautumislomakkeen. Sähköpostin lähetyksen sijaan jouduin avaamaan vauhdilla koneen, ja naputtelemaan kikkurakarvan tiedot vauhdilla lomakkeelle. Onneksi kerättävä tieto on aina samaa, joten osaan koiran rotukoodit sun muut ulkoa.

Nyt meillä on Sisun kanssa kaksi kisapaikkaa tiedossa maaliskuulle. Vielä on siis aikaa löytää yhteinen sävel kisaradan suorittamiseen.

Värierottelusta hajuerotteluun

Sisu vihreä, on ollut viimeaikoina kovassa käytössä ollut komento. Olemme opetelleet vaihtelevalla menestyksellä erottamaan vihreän (aiemmin keltainen) mustasta, punaisesta tai keltaisesta. Välillä homma sujuu kuin leikki, mutta joskus taas aihe ei kiinnosta pätkääkään.
Saimme eilen ohjaajalta kovasti kiitosta edistymisestä. Itse sitä en aina huomaa, kun treenissä on ihmisellä niin monta juttua samanaikaisesti hoidettavana (ja mokattavana). Korvatulehdus saattaa edesauttaa ”kouhkaamisen” vähenemistä, mutta hyvin Sisu osasi kyseenalaistaa hommani, kun ehdotin vihreää, ja esittelin mustaa ja punaista. Rankka lääkekuuri on harmillisesti vetänyt Sisun aika flaatiksi.

Kotiläksyksi tuli opettaa koira haistamaan kahvia. Ensin tuoksutellaan ja sitten merkataan. Vanulappu on ollut yön yli hautumassa kahvin joukossa, ja jahka kotiudun työreissulta Turusta nappaamme sen suolasirottimeen ja opettelemme tuoksun. Tämä vaikuttaa oikeasti kiinnostavalle, sillä minulla on omat epäilyni Sisun värin erottelukyvystä. Käsittääkseni koira ei erota vihreää ja punaista, joten eiköhän tuo epeli tunnistanut vihreän ihan hajun perusteella…

Värierottelua

Aivot narikassa

Aloitettiin Sisun kanssa vihdoin haju- ja värierottelukurssi Koirakoulu Kompassissa. Ensimmäinen kerta pari viikkoa sitten oli luento, eikä koiria otettu mukaan, ja viime viikolla ohjaajamme oli Valko-Venäjällä, joten pääsimme itse asiaan vasta nyt.

Treenasimme kaksi viikkoa kotona alustalla makaamista ja sinne rauhottumista. Ne sujuivatkin treeneissä kohtuullisen hyvin, mitä nyt treenikaverit välillä vähän kiinnostivat. Aika kauan kesti, että Sisu hiffasi mistä on kyse, ja mistä saa palkan. En ole ihan varma menikö tieto syvälle kaaliin asti, mutta eiköhän se treenaamalla tule tutuksi. Keltaista laattaa opeteltiin haistamaan, ja sitten merkattiin se istumalla. Kokeilimme myös maahan menemistä, mutta meidän menen-sieltä-missä-aita-on-matalin-tyyppi oli niin löysä maahan menossaan, että päädyimme istumismerkkaamiseen.

Nyt on tavoitteena oppia erottamaan keltainen laatta mustasta. Saas nähdä miten meidän käy, sillä team Sisu ja Kirsi ei ehtinyt sinne asti tunnilla, ja emännällä ei ole tarkkaa muistikuvaa miten homma lähtee etenemään.