Väkijoukkoon mukaan

Opettelemme Eeron kanssa väkijoukossa kulkemista. Tavoitteena on olla ottamatta häiriötä mistään yleisillä paikoilla. Vielä on matkaa tehtävänä, sillä häiriöksi riittää miltei mikä tahansa; roska, tuulen voimasta lentävä lehti tai vaikkapa linnun kakka.

Matkasimme lauantaina siipan ja Sisun kyydissä Espooseen häiriöharjoituksiin. Herrat menivät halailtavaksi Karvakavareiden keikalle. Pieni kävely kehä I:n reunalta Sellon kauppakeskukseen, ja siinä oli hyvä merkkailla nurkat. Sitten siirryimme sisälle tutustumaan paikkoihin. Väkeä riitti, mikä oli aika kummallista kun lauantaina oli ensimmäinen oikea kesäpäivä. Kiersimme kauppakeskuksen koko ensimmäisen kerroksen, ja pysähtelimme aina välillä ns ikkunaostoksille. Mitä enemmän porukkaa tunki lähelle sitä paremmin Eero pysyi vierellä – taisi rollaattorit, rattaat, pikku taapertajat ynnä muut vähän pelottaa. Kierroksen päätteeksi pysähdyimme korokkeelle huilaamaan.

Koiran kanssa kulkiessa on mielenkiintoista seurata ihmisten reaktioita. Osa hymyilee ystävällisesti, osa ei huomioi mitenkään ja jotkut saavat kauhunväristyksiä koirasta. Pyrin kiertämään nuo koiria inhoavat erityisen kaukaa ja huomaamattomasti, mutta eihän se aina onnistu. Onneksi on vielä selvitty kauhunkiljahduksilla ja paniikinomaisilla poisjuoksuilla.

Pienen tauon jälkeen kävelimme junalle, joka oli aivan tupaten täynnä. Onneksi matkustimme vain yhden pysäkinvälin Leppävaarasta Huopalahteen. Eero ei selvästikään tuntenut oloaan kovin kotoisaksi, mutta onneksi palkkanamina ollut juusto auttoi olotilaan. Huopalahdessa oli aikaa muutamalle jalannostolle, ja sen jälkeen matka jatkui M-junalla kotiin päin. Kotinurkilla jäimme yhtä pysäkkiä ennen matkasta, ja tuulettelimme aivot parin kilometrin jalannostolenkillä.

Vielä on tehtävää, ja välillä epätoivo iskee, mutta eiköhän me tuosta pörröpyllystä salonkikelpoinen saada.

Haipakkaa heinäkuussa

Kohta ollaan jo heinäkuun puolivälissä, ja harvinaista kyllä yhä sorvin ääressä. Alkukesä on mennyt niin vauhdilla, etten ihan varmasti osaa sanoa mitä on tullut tehtyä ja mitä unohtunut.

Heinäkuun alussa on aina yksi vuoden parhaista työkeikoista. Savonlinnan Oopperajuhlille tulevat vieraamme ovat pääsääntöisesti hyväntuulisia jo lomalla olevia ja samoihin aikoihin lomansa alottavia pariskuntia, joita on ilo palvella. Tänä vuonna minulla oli mahdollisuus pästä katsomaan Savonlinnassa ensimmäistä kertaa esitetty Samson et Dalila. Ohjaus oli tuotu lähemmäs tätä päivää, ja minusta esitys oli kohtuullisen onnistunut. Pääroolien äänissä oli vähän epätarkkuuksia, kuten kritiikit ovat kertoneet, mutta ensimmäisen näytöksen haukottelujen jälkeen toinen näytös vei mennessään. Vieraillamme oli vielä ilo nauttia esityksestä presidentillisessä seurassa, sillä Saksan liittopresidentti ja Presidentti Niinistö seurueineen olivat kanssamme samassa katsomossa.

Kuuden vauhdikkaan Savonlinna-päivän jälkeen oli aika kiitää pikapikaa kotiin ja vaihtaa uudet tavarat kassiin. Seuraavana ohjelmassa on workshop Münchenissä. Harmillisesti etukäteisperehtyminen aiheeseen jäi pikaopiskeluun lentokoneessa, mutta paikan päällä sitä sitten saanee hyvin tuntumaa aiheeseen. Tilaisuus tullaan kuitenkin hoitamaan saksalaisella täsmällisyydellä napakasti ohjelman mukaisesti.

Harmittelun aihe oli myös se, etten ehtinyt yhtään perehtymään Münchenin shoppailumahdollisuuksiin. Aamupäivä olisi nimittäin ollut tehokasta shoppailuaikaa. No, parempi näin – vai onko?

Torstaina on jännittävä päivä, sillä käymme hakemassa Eeron kotiin. Eero on Kennel Foogelista meille muuttava lagottopoika. Sällin sisarukset ovat kotiutuneet jo reilu viikko sitten, joten Eero on päässyt treenaamaan itsenäisyyttä jo tovin. Onneksi Sisu tykkää pennuista, joten ensi kohtaaminen lienee helppo. Ans kattoo ny, miten hemmo reagoi, kun se tajuaa riiviön jäävän sen kiusaksi pysyvästi. Matot on laitettu piiloon, ja lattiat vuorattu räsymatoilla, Musti & Mirristä on haettu pissausalustoja ja suurin osa sähköpistokkeista tulpattu. Uusi asukki voi siis saapua.

Kesäinen Savonlinna

Savonlinnan Oopperajuhlat alkoivat perjantaina, ja kaupunki täyttyi oopperan rakastajista ja muista matkamiehistä sekä naisista. Joka vuosi on mahtavaa seurata miten tämä kaupunki herää eloon, ja kesäfiilis tulee päälle, vaikkei vielä olekaan loman aika.

Pääsin perjantaina seuraamaan mielipiteitä jakanutta Samson et Dalila -oopperaa. Minusta se oli upea elämys, vaikkakin yhdyn kriitikoiden mielipiteeseen siitä, että ensimmäinen näytös oli liian pitkä ja puuduttava. Tämä upea kesäkaupunki tempaa kesän tunnelmaan. Vaikka työtahti on ollut jopa ”tappavan” tiivis olen ehtinyt kuntoilemaan, uimaan, shoppailemaan ja ulos syömään. Yksi vuoden parhaista työkeikoista siis. Kotiin alkaa kyllä olla jo ikävä, sillä viikon loppupuolella saamme vihdoin uuden perheenjäsenen.

Kohta meitä on neljä

Tällainen sydänkäpynen on muuttamassa meille parin viikon kuluttua. Kutsumanimi vielä hakee muotoaan, mutta emmeköhän päädy johonkin perisuomalaiseen miehen nimeen. Lyhyt ja napakka, jotta se natsaa Sisun kanssa.

Odottavan aika on pitkä.

Kuva: Kennel Foogel