Merellä all day long

Tour de Costa Diademalla, päivä 5.

Aamulla keikutti sen verran, ettei hyttiin tilattu aamiainen maistunut. Kannoimme tarjottavat naapurihyttiin, ja lähdimme ravintolaan aamiaiselle. Iso laiva on sen verran vakaa, ettei ylhäällä juurikaan keinumista huomaa.

Päätin jatkaa kuntoilua, ja menin kannen juoksuradalle hölkkäämään ja sen jälkeen täpötäydelle kuntosalille. Salilta oli mielenkiintoista seurata kun lähestyimme Sardiniaa. Eipähän pysynyt maisemat samoina, kuten kotisalilla. Siippa kävi sillä aikaa heittämässä dartsia ja tutustumassa laivan kasinoon.

Tällä kertaa oli vuorossa merengue-tanssin opetusta. Hauskaa, hikistä ja helppoa. Iltapäivällä kävimme vielä katsomassa 4d-leffassa seikkailun dinopuistossa. Hauska kokemus ja 5 minuuttia riittää aivan mainiosti. Siitä kiirehdimme The voice of sea -osakilpailun nauhoituksiin. Voiton vei ihan ylivoimaisesti tanskalainen laulajatar – ansaitusti.

Pukeutumisteemana oli gala dress, joten laitoimme parasta päälle illalliselle. Jotkut olivat todellakin panostaneet tähän käymällä kampaajalla ja hoidoissa. Me tyydyimme omiin viritelmiin. Näkyipä porukkaa farkuissa ja neulepaidoissakin, eli ei se niin tarkkaa ole. Kapteenin kanssa olisi voinut otattaa kuvan, mutta emme jaksaneet lähteä jonottamaan. Hän piipahti illallisen yhteydessä ravintolassa, ja tervehdimme häntä vilkuttaen.

Soukanrannassa

Vietimme juhannuksen pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla. Aaton keli vaikutti mukavalle, joten lähdimme uittamaan poikia meren rantaan. Tavoitteenamme oli mennä Haukilahden koirarannalle, mutta koska kuski ei ajatellut minne ryhmittyi kehä II:lla, niin päädyimme Suomenojan suuntaan. Siipalle tuli mieleen Soukan ranta, jossa hän on käynyt monesti pilkillä. Sinne siis.

Meri-ilma tuoksui poikien nenään jo Soukankaarella, ja takaluukussa alkoi innokas liikehdintä. Olimme ajatelleet tekevämme ensin pienen kävelylenkin ja mennä vasta sitten uimaan. Väärä suunnitelma, ainakin poikien mielestä. Jätkät pistivät nelivedot päälle, joten olihan sitä päästävä uimaan. Veneiden laskupaikka on yleensä luvallinen paikka uittaa, joten siellä nuo vettä rakastavat könsikkäät sitten pulikoivat sielunsa kyllyydestä.

Uinnin jälkeen kiersimme venesataman, ja kävimme ihastelemassa venekerhon valmistautumista juhannukseen. Ihana ilma, joutsenia rannassa ja tyytyväiseksi uitetut koirat – oi, kun satamassa olisi ollut vielä kahvila avoinna.

Tänään nautimme muuten kollegani kanssa ensimmäisen terassilounaan Helsingin keskustassa. Tästä se hellekesä alkaa – vai alkaako?

RTK1 ja Hanko

Vihdoinkin, kolmas rally-tokokisa kisattuna, ja himoittu RTK1* plakkarissa. Ilmoittauduin Hankoon kisaamaan tajuamatta, että se on aika kaukana. No, kaukana tai ei, sinne lähdettiin kyytiläisellä varustettuna koko perheen kera. Kisaajien joukossa oli paljon tuttuja, myös entisiä oppilaita.
Oli hauskaa turista mukavia omaa vuoroa odotellessa, niin ei tarvinnut keksiä jännittämistä ollenkaan.

Tällä kertaa ei pystytty parantamaan lukuja Sisun kanssa, sillä parin viikon takainen 97/100 taitaa olla meidän kisauran huipentuma. Nyt ei onnistuneet maahanmanot, tai no onnistuihan ne, mutta vissiin alustan kivetys oli liian kovaa meidän pehmolle, sillä siellä maassa ei todellakaan oltu kuin sekunti.

Jahka kotiudun reissusta alkaa armoton AVO-luokan treenaus. Seuraavat kisat kolkuttelevat oven takana, joten nyt pitää ottaa ryhtiliike.

 

Hanko on aivan ihastuttava kaupunki. Kesäinen keli seurasi meitä kisapaikkakunnalle, ja saimme nauttia yhdestä viimeisimmästä lämpimästä päivästä. Merenrannalla oli mukava kävellä, ja Eero kirmasi mereen polskimaan. Me muut tyydyimme kävelemään hiekkarannalla ja puistoissa.

Kyytiläisemme pärjäsi kisassa oikein mainiosti, ja hän sai jännittää sijoitustaan loppuun asti. Ihan ei aika ja saldo riittäneet palkintopallille asti.

 

RTK1 = rally-tokon alokasluokan koulutustunnus.