Työssä viihtyminen

Vaihdoin kesälomien jälkeen työpaikkaa, ja syksy on ollut yhtä matalalentoa niin työ- kuin vapaa-aikanakin. Nyt, kun kiivain kiire on ohi, on ollut aikaa miettiä muutakin kuin to do -listaa.

Siippa kysyi aamukahvipöydässä olenko viihtynyt uudessa duunissa. Spontani vastaukseni oli kyllä. Jäin miettimään asiaa mitkä seikat vaikuttivat tuohon vastaukseen. Ensimmäisenä tuli mieleen se, että nykyisin nauramme joka päivä töissä yhdessä jollekin asialle. Toiseksi käymme porukalla lounaalla, jolloin on aikaa haastella muutakin kuin työjuttuja. Joka aamu kahvihuoneraati kokoontuu puimaan maailmanmenoa. Sinne en aina ehdi, mutta menen jos mahdollista. Yleensä tuolloin saa nauraa ääneen ensimmäisen kerran.

Iltapäivisin kokoonnutaan kuka milloinkin kahvihuoneeseen hakemaan kupponen kuumaa tai viihtymään vähän pidempään jos on aikaa. Automaattikahvi on oikeasti hyvää, ja jos se ei maistu jauhaa Jura erikoiskahvin suun mukaisesti.

Hyvä työviihtyvyys syntyy pienistä asioista. Tänään se oli iltapäiväkahvin kanssa tarjolla ollut pulla ja syvällinen keskustelu köyhyydestä Suomessa.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

TET-harjoittelussa

Emännän työpaikalla pitkästä aikaa

Yleisön pyynnöstä otin Sisun mukaan töihin ”lelukoiraksi”. Työyhteisössämme on ihanan paljon koiraihmisiä, joten melkein viikoittain jonkun lemmikki on joukkojen hellittävänä.

Ihmisten lisäksi täältä työpaikalta löytää aarteita. Roskiksia on kiva penkoa, sillä siellä voi olla vaikka pahvinen kahvimuki tai muu saalis, jota on hauska kuljetella ympäri avokonttoria. Emäntä ei ole näistä toimenpiteistä niin kovin innostunut, mutta minultahan ei kysytä…

Olemme menossa siipan kanssa illalla Chez Dominiciin herkuttelemaan. Sisulla olisi turhan pitkä päivä olla itsekseen, joten siksi vähän työharjoittelua tänään, ja sitten illaksi omiin oloihin kotiin. Rauhoittumaan.