Mia oli saanut iki-ihanan Icen hoidettavaksi viikonlopuksi, sovimme yhteisestä lenkkeilytuokiosta. Eero ja Ice kirmailivat pellolla vapaina sulassa sovussa, samoin kuin Sisu ja Ice lenkkeilivät pari viikkoa sitten. No, lenkin jälkeen oli aika henkilökunnan nauttia Mian ihanasta porkkanakakusta, ja karvaiset kaverit jäivät keskenään olohuoneeseen.
Ice löysi paratiisin eli meidän sällien lelulaatikon, jossa oli kasa puoliksi syötyjä puruluita. Sieltä paras luu suuhun, ja eikun herkuttelemaan. Sisu ja Eero yrittivät vähän käydä kyselemässä mikä meininki, mutta Icen äijämäinen murahdus karkoitti hemmot sohvalle turvaan. Sieltä ne sitten kurkistelivat luulla herkuttelevaa, eivätkö uskaltautuneet pois ennen kuin Ice siirtyi vartiopaikaltaan.
Jännää miten tilanne muuttuu sen mukaan ollaanko sisällä vai ulkona. Osallistun maaliskuussa Helsingin seudun Kennelpiirin järjestämälle arkitottelevaisuuskouluttajakurssille, ja sen tiimoilta on pitänyt lukea koirien käyttäytymiseen liittyvää kirjallisuutta. Osin ehkä puiseva aineisto saa kyllä totuuspohjaa, kun seuraa koirien käyttäytymistä laumassa.