MES-luokan voitto!

Lauantaina kisattiin kotiseuramme EKK:n rally-tokokisat Agimestassa, Espoon Juvanmalmilla. Tuttu halli ja muuten vapaa päivä antoi viitteitä, että kisa voisi mennä hyvin. Oli muuten outoa, kun ei tarvinnut talkoilla kisojen yhteydessä.

Tuomari Anna Pekkala oli suunnitellut radan, jota kommentoin kotona ”on tehtävissä”. Syyskuussa hankittu nollatulos ehkä painoi takaraivossa, joten en uskaltanut toivoa mitään.

Pääsimme kisaamaan päivän viimeisenä ryhmänä kaikkien idoleittemme joukossa. Roni, Rico, Minttu ja muut koirakamut ovat tuntuneet olevan todella kovatasoisia, ja vihdoin pääsimme samaan luokkaan heidän kanssaan.

Kaunista katsottavaa ja tuomarilta meni ehkä pari pikku virhettä ohi. Olin niin tyytyväinen meidän suoritukseen.

Tässä vaiheessa ei vielä ollut tietoa miten Hilla suoriutui. Tekivät Eva-Lotan kanssa hyvännäköistä jälkeä, joten voittajasta ei ollut tietoa.

Ykkössija tuli, kuten kevään VOI-luokan kisassakin. Kotihallissa on etunsa. Saatiin ensimmäinen kiinnitys valioksi. Nyt vain turkkia kasvattamaan ja näyttelyssä käymään. Ai niin, ja pitäähän ne 2 muutakin 95 tai parempaa tulosta hankkia.

 

Himoittu RTK2

Olemme kisanneet Sisun kanssa tässä kuussa tosi ahkerasti. Tänään oli vuorossa rally-tokokisat Raaseporissa. Onneksi rataantutustuminen alkoi vasta klo 12, joten herätyskellon sai ruuvata soimaan vasta seitsemän jälkeen.

Kisapaikalle saavuttuamme kävimme kunnon metsälenkillä. On se vaan makeaa miten pääkaupunkiseudun ulkopuolella löytyy mukavia lenkkeilymaastosta ”tuosta vaan”.

Kisaamassa oli tuttuja, joten aika sujui rattoisasti. Pääsimme radalle toisena AVO-luokassa. Lähdössä Sisu jäi ihmettelemään jotain, joten se ei ollut näköjään meidän juttu, ja avoimen istu, käänny vasemmalle, istu (kyltti nro 43) -kyltistä otettiin -10 TVÄ. En jaksanut käydä uusimaan, koska meidän teemana on; ei tänne ole tultu uusimaan. Kisan tuomari Heikki Palosaari oli tehnyt melko haastavan radan. Pelkäsin etukäteen, että unohdan jatkaa juoksemista pujottelun jälkeen. Onneksi lämmittely teki tehtävänsä, ja sain radan iskostettua päähäni. Saldona meillä oli 89/100. Mitalisija olisi tullut, jos olisin jaksanut nöyrtyä, mutta mitäpä tuosta. Alla näkyy se himoistemamme eli RTK2-mitali. Kuukauden päästä kisataan VOI-luokassa.

En olisi kyllä aiemmin uskonut, että pääsemme näin pitkälle rallyssa. Nyt nälkä on kasvanut, ja jaksan uskoa, että saamme VOI-luokassakin hyväksytyn tuloksen – joskus.

Lupasin Sisulle superpalkinnon jos kisa menee hyvin. Kisapaikalla oli Berran myyntikoju, mutta sieltä ei tarttunut mitään matkaan. Pysähdyimme kotimatkalla Kodintavaratalossa miltei kisapaikan naapurissa, ja sieltä isäntä valitsi Sisulle palkintolelun. Sisun mielestä päivän paras juttu oli röhkivä possu. Sen kanssa jätkä jaksoi leikkiä tunnin verran todella intensiivisesti. Outoa on se, että lelu on yhä ehjä. 🙂

Linkki EKK:n viime viikonlopun kisakuviin a´la Seppo Nurmi.

Edit: meidät löytää myös Berran videolta. Huippukoirakoita – no joo. Virheitä näkyy joka koirakolla, mutta niistähän sitä oppii.

Toinen voitto putkeen

Espoon Koirakerhon rally-tokokisat pidettiin lauantaina Agimestassa, Espoon Juvanmalmilla. Olin puoli päivää talkoilemassa; ensin alo-luokan pisteidenlaskijana ja sitten voi-luokan tuomarin sihteerinä. Pisteitä olen laskenut jo sen verran monissa kisoissa, että homma hoituu suht´ rutiinilla, ja nyt minulla oli kaverina innokas opettelija. Helpolla siis pääsin. Harmillisesti molemmat alo-luokassa kisaavat lagotot saivat hylkäyksen väärin suoritetusta radasta. Muuten molemmilla oli tosi mukavannäköistä menoa.
Sihteerin tehtävä on tosi haastava, sillä siinä pitää olla hereillä koko ajan, ja sekä seurata rataa että huomioida kaikki tuomarin kommentit. Lisäksi pitää myös pysytellä pois kisaajien tieltä. Opettavainen ja jännittävä pesti. Niin läheltä pystyi seuraamaan suorituksia myös kouluttajanäkökulmasta. Hengissä siitä selvittiin, kuten totesin tuomarille viimeisen koirakon jälkeen.

Neljän jälkeen pääsimme Sisun kanssa kisaamaan. Lämmittely meni ihan hösläämiseksi, eikä Sisu osannut seistä, seisoa paikoillaan saati seurata. Piti nopeasti purkaa palasiksi 1. liike (kts yläkuva), ja kohtuullisesti se sitten meni (kts lopun video). Avo-luokan tuomarina oli Anna Klinkenberg, jonka sihteerina olin voi-luokassa. Sanoin lähdössä treenikaverille, että joko meillä menee tosi hyvin tai vaihtoehtoisesti kaikilla on hauskaa. Videosta näkee, että olen epävarma, sillä kuljen kumarassa; varmistelen että Sisu kulkee mukana. Ihan turhaa, tiedän kyllä. Ratakin on ihan tuttu ja turvallinen. Ei mitään, mitä emme osaisi.

Neloskyltiltä saimme ansiosta yhden miinuksen, samoin 11-kyltiltä, jossa Sisu hötkyilee. Itse olisin antanut meille vielä pari miinusta muun muassa 7-kyltiltä kontrollin puutteesta ja 9-kyltiltä ehkä kontrollista. Onneksi olen itse tiukempi tuomari kuin se asiansa osaava henkilö. Saimme siis 98/100 jo toisen kerran peräkkäin. Maaliintulo oli muuten aika killeri. Reunanauha oli todella lähellä, ja jos olisin yhtään iloinnut maaliintulosta olisi Sisu syöksynyt 100 % varmuudella kehästä ulos. Siksi hipsuttelu vielä maalin jälkeen.
Oman jännityksensä meille toi se, että siippa oli kaverinsa kanssa kalassa, ja kun kisa aikaistui puolisen tuntia ei ollut varmuutta ehdinkö saada koiran ajoissa paikalle. Sydämentykytyksiä – ehkä liikaakin….

Kisan tuloksia päivitetään sitä mukaa seinälle, kun suoritukset etenevät. Näin, että Minnalla ja Lieskalla oli sama tulos, mutta ajasta ei ollut mitään käsitystä. Tuomarin ilmoittaessa voittajia se sitten selvisi, olimme reilu 4 sekunttia nopeampia kuin kakkoset eli voitto tuli. Olipa ihanaa.

Toivottavasti tämä putki jatkuu vielä viikon päästä Raaseporin kisoissa.

Kisan tulokset löytyvät oheisen linkin takaa.

Vasemmalla Sisu ja minä, oikealla Minna ja Lieska.

Katso suorituksemme Youtubesta. Kiitos Kristinalle kuvaamisesta ja siipalle valokuvasta.