VOI-luokan korkkaus

 

Sunnuntaina matkasimme koko perheen voimin Inkooseen. Sisun kanssa oli tavoittena hakea hyväksytty tulos VOI-luokasta ja koko perheen voimin pysähtyä kerrankin Inkoon keskustassa. Ajamme aina vauhdilla siitä ohi, ja siippa on mielestään viestinyt, että joskus voisi tuollakin käydä. No, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Harmi vain, että oli pyhäpäivä ja kaupat kiinni. Sataman Newportilta jäi monta euroa saamatta….

Kisajärjestäjät olivat ensikertalaisia rally-tokokisojen järjestämisessä, joten hieman aikataulu tökki. Pääsimme kuitenkin radalle kohtuullisen odottamisen jälkeen. Lupasin Sisulle, että pääsevät Eeron kanssa uimaan, mikäli saamme hyväksytyn tuloksen. Eniten minua jännitti käytösruutu. Se taisi kuitenkin mennä meiltä parhaiten. Näköjään ohjaan liikaa käsillä, joten se on tämän kesän kehityskohde.
Kisan saldona oli 81/100 eli uimareissu oli tiedossa.

Hitunen tuli lisää odottamista, kun lupauduin Sisun kanssa nollakoirakoksi MES-luokkaan. Kolmen minuutin odotus meni ihan hyvin, vaikkemme istuneetkaan toivotusti oikealla puolella. Saimme hyvää treeniä omia tulevia kisoja varten treenaamalla istumista edessä vaaditus 3 min. Radan teimme viimeisenä. Saldo 18/100 kertoo, ettemme todellakaan ole vielä valmiita mestariluokkaan. Sisu oli tosin jo niin väsynyt helteestä, että osa meni sen piikkiin  = PY eli puutteellinen yhteistyö. Ohjaaja sai yhden 3 pisteen ov:n ja muutamat liikkeet teimme väärin, kun emme ole niitä vielä kovinkaan paljon treenanneet. Hyvää harjoitusta tuo meille oli.

Sitten uimaan ja päälle lagottohepulit.
Huomasin kotimatkalla, että toisessa kisassa saimme 18 virhepistettä ja toisessa saimme 18 pistettä. Hauska yhteensattuma.

Ylhäällä otettu kuva on napsaistu lauantaina Siltamäen asukaspuistossa. Ihan mielettömän upea paikka. Kaikille tilaa olla ja harrastaa. Täysimittainen frisbeegolf-kenttä, kaksi koirapuistoa, vuolaasti virtaava Vantaanjoki sekä maaseutumainen maisema, joka varmasti rauhoittaa mielen. Ei uskoisi, että kehä III ja Tuusulanväylä ovat aivan nurkan takana.

Häiriötreeniä

Meillä kun ei poikien kanssa koskaan tehdä mitään, niin tänään tuli illalla vastaan kaksi tällaista masentunutta kaveria. Jotain hauskuutta piti kuulemma keksiä. No, vähän peruutusharjoituksia kalapalkalla ja paikallaolotreenia barffipalkalla oli herroille sopiva juttu.

Päivällä kävimme kävelemässä Sellossa. Tavoitteena on opettaa pojat kaikenmoisiin paikkoihin, meluihin ja alustoihin. Sellossa oli kyllä opettavaista. Molemmat pojat rauhoittuivat melko nopeasti, mutta ihmispaljous ihmetytti ja paikkoja olisi ollut kiva päästä haistelemaan paremmin. Eeroa jänskätti todella paljon liukuportaisiin meno. Sisusta sekin oli ok.

Sellon käynnin jälkeen pojat pääsivät Perkkaan koirapuistoon juoksemaan. Olimme omalla porukalla pienten puolella, sillä pitää yhä varoa Eeron nuljuluun murtumaa.

Kotiuduttuamme otimme pienet tirsat koko porukalla, ja sitten sinkaisimme Eeron kanssa Vapaalan puistoon juoksua treenaamaan. Olisi hienoa jos saisin Eerosta itselleni lenkkikaverin. Tällä hetkellä nopeutemme ja kestävyytemme eivät täsmää, mutta ehkäpä jonain päivänä.

Tylsää elämää siis Tyttökummun pojilla. Voi kun joku keksisi heille joskus jotain kivaa.

Rajasaaressa

Kävimme poikien kanssa lauantaina Rajasaaren koirapuistossa. Käynti oli Eerolle ensimmäinen, ja sälli otti reissusta kaiken irti. Sisulle paikka on tuttu, joten käynnistä ei nyt niin hirmuisesti viitsinyt riemastua. Koirapuistot eivät ole Sisulle enää must, mutta kyllähän tuo kikkura siellä viihtyy jos ihmiset viihdyttävät (lue antavat aina välillä motivointinamia).

Vahdinvaihto.

Jos tästä hyppäisi, niin miten korkealta tippuisi?

Eero löysi leikkikaverin heti puistoon saavuttua, ja välillä piti kiirettä, että ehdimme samalle puolelle saarta tarkistamaan tilannetta.

Ai mää vai?

Ihanat tuoksut.

Taukopaikka.

Vauhtia ja paljon vaarallisia tilanteita.

Kova tuuli saa korvan lerpattamaan.

Rajasaaressa on aivan upeita sään ja koirien muokkaamia tilataideteoksia.

Luonnon tilataideteos

Vuodenaikojen muovaamaa.

Kotimatkalla takapenkillä nukkui kaksi väsynyttä reissaajaa. Sisun mielestä on t.o.d.e.l.l.a. ärsyttävää, kun Eero tulee iholle, mutta kun on tarpeeksi väsynyt, ei jaksa ärsyyntyä.

Väsyneet ulkoilijat kotimatkalla

Tämän päälle illalla vähän tonnikala-hajujälkeä, ja pojat olivat aivan veto veks. Henkilökunta kiittää.

Kevättä ilmassa

Sunnuntaina sen aisti ihan selvästi. Lumi alkaa sulaa, lammikoita ilmestyä, maa paljastuu ja aurinko pilkistää.

Meidän viikonvaihde kului normaalikuvioissa ja olympialaisia katsellen. No, olihan mukana vähän lukupiireilyä Järvenpäässä. Tällä kertaa teemana oli Täydellinen rauha, mutta keskustelu karkaili väkisin erään paikallisen koulun asioihin – olihan paikalla 4 opettajaa. Sakkorangaistus työasioista puhumiseen ei olisi ollenkaan hullumpi juttu

Sunnuntaina vietiin pojat perinteikkäästi Pitkäkosken koira-aitaukseen telmimään. Sisun mielestä koirapuistossa voi piipahtaa, mutta periaatteessa se on booooring. Eero taas viihtyisi siellä loputtomiin. Hän ei edes huomaa jos teemme lähtöä, kunhan koirakamuja piisaa.

Illalla vähän Sisun trimmausta ja korvien puhdistusta. Siihen päälle lauantaimakkaran etsintää eri puolilta taloa.

Ihanan rauhallista ja aikataulutonta viikonloppua on kiva viettää välillä. Ensi viikonloppuna onkin täysi hööki päällä, ja juostaan kilpaa kellon kanssa.

Seuraavassa postauksessa ystävänpäivän luomuksia, jahka saan ne purettua kamerasta.

ps. olen saanut jumppavaihteen päälle pitkästä aikaa, joten ehkä siksikin kevät tekee tuloaan.

Koirapuistossa

Joskus laiskotuttaa eikä huvita lenkkeillä. Silloin nappaan Sisun kyytiin, ja käännän auton nokan kohti Pitkäkosken koirapuistoa. Eilen saimme seuraksemme Essin ja Annen, joiden kanssa tuli kierrettyä ison puiston ympäri useampaan otteeseen. Ajatus on se, että dogit leikkii ja omistajat seurustelee. Eilen ei karvakuonoilla leikki oikein päässyt vauhtiin, mutta emännät jutustelivat niin, että nuorison piti tulla ilmoittamaan n.y.t. olevan kotiinlähdön aika.

Essi ja Sisu odottavat herkkuja

Ajatukset tuulettuu aina kivasti, kun jutustelee ulkoilmassa niitä näitä – yleensä koiriin liittyviä juttuja ja vähän omaa elämää sopivana miksinä. Pitäisi aktivoitua useammin tuonne. Sama tunne siis kuin arki-iltana nautitun kulttuuripläjäytyksen jälkeen.

Sisun vuosi 2012 osa 2

Kesäpoika

Kesällä Sisu innostui uimisesta todenteolla. Uimassa käytiin ainakin Vantaankoskella, Juhannuksena auenneessa Vetokannaksen vieressä olevalla koirien uimarannalla, Savonlinnassa, Pirkon ja Matin uima-altaassa, Letkulla, Pitkäkoski spassa (pitkään, hartaasti ja usein), Herttoniemen koirien uimarannalla ja Lauttasaaressa. Selvästi useammin kuin emäntänsä, mikä sinänsä ei ole ihme.

Meidän perheessä rakastetaan tirsojen ottamista. Sisu on valloittanut emännän paikan, ja nukkuu rentoreiskana isännän kanssa. Tämä kuvatkoon elokuuta, vaikka onkin jokaviikkoinen toiminto – tosin yleensä pötköttelemme sohvalla, jonne mahtuu uinailemaan koko perhe.

Ihan parasta.

Polvilumpio on parasta herkkua.

Sisu rakastaa raakoja luita, ja Turussa olevasta Mestaripalvista saa kaikenmoisia koiraruokaherkkuja. Tuomme melkein joka kerta sieltä jotain luita pakkaseen. Tässä nautiskellaan vielä lasittamattomalla terassillamme herkkuluuta, jonka sulamista on valvottu pitkään ja hartaasti.

Hyvinkään koirauimalassa.

Lokakuussa kävimme Millin, Natan ja Vascon kanssa Hyvinkään koirauimalassa. Milli vähän aristeli alussa, mutta Pian dogit olivat kuin koirat vedessä 😮
Sisu jaksaa innostua uimisesta jonkin aikaa, mutta puolituntinen on vähän liikaa.

Marraskuussa City-Lagotot tapasivat Espoossa Olarinluoman koirapuistossa. Paljon koiria ja henkilökuntaa, sekä yksi perhe tutustumassa rotuun. Kuva Nina Valli.

Toipilaan kanssa Keilalahdella päiväkävelyllä. Taustalla Raatteen hammas ja pari muuta tornia.

Joulukuussa Sisu poti korvaansa. Se vaikutti kaikkeen tekemiseen, ja henkilökunta ymmärsi vihdoin ja viimein viedä pojan eläinlääkärille. Kati-lääkäri tutki vastaanhangoittelevan hemmon, ja totesi että meidän pitää lääkitä karvakorvaa viikon verran, ja sitten ihan joulun alla tehdään korvien puhdistus rauhoituksessa. Korvat puhdistettiin, ja ihana lääkärimme innostui ajelemaan samalla Sisun kuonosta takkukarvat pois. Tuloksena oli puudelin näköinen koira!

Ressu ja Sisu Tapaninpäivänä Tyttökummulla. Kuva Päivi Kantola

Päivi, Jan ja Ressu tulivat viihdyttämään meitä Tapaninpäivänä. Olimme joulun ihan keskenämme, joten oli hienoa saada juttuseuraa ja koirien telmimiskaveri. Aika rauhaisaa menoa, ainakin tämän kuvan mukaan. Kuusen merkkailut ja ulkona riehumiset oli jo tehty, joten hemmot malttoivat rauhottua takan eteen.

 

 

 

Vauhdikasta alkanutta vuotta 2013!

Joulun aika

Joulun tunnelmaa

Jouluaatto vietettiin kaikessa rauhassa kolmestaan kotona. Ulkoilua, herkuttelua, tottis- ja haistelujuttuja sekä lumitöitä. Niistä on meidän joulu tehty. Tänään kävimme porukalla ihailemassa Tikkurilan jouluvaloja (eilen Järvenpään upeita valotaideteoksia) ja sen jälkeen suuntasimme Pitkäkoskelle. Kävelymatkalla vastaan tuli Bruno-lagotto. Oli hauska nähdä tuttuja, ja turista tovi.

Jouluvaloja

Sisun lääkitseminenkin alkaa pikkuhiljaa sujua. Maksalaatikolla on ihmeellinen voima. Heiluvan hännän luennolla Tommi näytti Youtubesta filmin pätkän jossa koira antoi neljän minuutin totuttelun jälkeen leikata kynnet tuosta vaan. Sitä piti kokeilla, sillä kuonokoppaan laittaminen on minusta tylsää kierrosten nostattamista. (Sanokaa mitä sanotte.)

Pötköttelyä terassilla.

Sisu on ottanut terassin omakseen. Peittojen päällä on ihana köllötellä. Terassilla vilahtee myös kotihiiremme Aatami. Minusta se on aivan yökötys, mutta ehkäpä siihenkin pikkuhiljaa tottuu. Aatami on siirtynyt näköjään varastostamme vähän lämpimämpiin olosuhteisiin lasitetulle terassille.

Hyvää joulua

Sisulle tehtiin perjantaina korvien puhdistusoperaatio Mevetissä. Eläinlääkärimme Kati intoutui käyttämään leikkuria vähän muuallekin kuin korviin, joten lopputulemana Sisu näyttää ihan villakoiralle…

Operaatio oli aika iso, ja poika tosi kipeä. Korviin ei oikein vieläkään saa koskea, vaikka tänään pitäisi aloittaa korvien huuhtelu. Taidamme odottaa huomiseen jos vaikka kipu vähän lientyisi. Melkein väänsin excel-taulukon seuraavan kahden viikon lääkityksestä. Sen verran on muistettavaa, kun lääkitystä vähennetään pikkuhiljaa.

Tänään kävimme varovasti Pitkäkoskella lenkkeilemässä. Fleecepuku aiheuttaa kauhistusta, mutta nyt on todistettu että se päällä voi liikkua ja tehdä tarpeensa. Elohopea tosin löytyi heti kun puku otettiin pois. Koirapuistossa oli 5 kk ikäinen Väinö-flätti, joka innokkaasti nuoli Sisun korvia. Se ei ollut ihan hyvä juttu, mutta muuten oli hauskaa peuhata uusien kaverien kanssa.

Oikein ihanaa ja maukasta joulua teille kaikille.

Sisu keskittyy loppuillan valvomaan kalkkunaa, joka on jäähtymässä ulkona. Josko huomenna siitä saisi vaikka maistiaisen…

Sinelli-päivä

Vieraita Turusta, ja yli kolmen tunnin shoppailu Variston Sinellissä. Syksyn ekat glögit, ja ihania ”pirkkavinkkejä” kassajonottajakavereilta. Sain ystävältäni ison kassillisen kaikkea askarteluun liittyvää (valmiita kortteja, pohjia, kuvioita yms). Ihanaa!

Vieraiden lähdettyä Sisu-koira autoon, ja Pitkäkosken koirapuistoon. Tuttu, kimeä haukku otti meidät vastaan. Kappas, naapurin Rocky ja Kati olivat siellä. Hauska nähdä naapureita, sillä Tyttökummulla tunnumme ulkoilevan eri aikoihin.