Väkijoukkoon mukaan

Opettelemme Eeron kanssa väkijoukossa kulkemista. Tavoitteena on olla ottamatta häiriötä mistään yleisillä paikoilla. Vielä on matkaa tehtävänä, sillä häiriöksi riittää miltei mikä tahansa; roska, tuulen voimasta lentävä lehti tai vaikkapa linnun kakka.

Matkasimme lauantaina siipan ja Sisun kyydissä Espooseen häiriöharjoituksiin. Herrat menivät halailtavaksi Karvakavareiden keikalle. Pieni kävely kehä I:n reunalta Sellon kauppakeskukseen, ja siinä oli hyvä merkkailla nurkat. Sitten siirryimme sisälle tutustumaan paikkoihin. Väkeä riitti, mikä oli aika kummallista kun lauantaina oli ensimmäinen oikea kesäpäivä. Kiersimme kauppakeskuksen koko ensimmäisen kerroksen, ja pysähtelimme aina välillä ns ikkunaostoksille. Mitä enemmän porukkaa tunki lähelle sitä paremmin Eero pysyi vierellä – taisi rollaattorit, rattaat, pikku taapertajat ynnä muut vähän pelottaa. Kierroksen päätteeksi pysähdyimme korokkeelle huilaamaan.

Koiran kanssa kulkiessa on mielenkiintoista seurata ihmisten reaktioita. Osa hymyilee ystävällisesti, osa ei huomioi mitenkään ja jotkut saavat kauhunväristyksiä koirasta. Pyrin kiertämään nuo koiria inhoavat erityisen kaukaa ja huomaamattomasti, mutta eihän se aina onnistu. Onneksi on vielä selvitty kauhunkiljahduksilla ja paniikinomaisilla poisjuoksuilla.

Pienen tauon jälkeen kävelimme junalle, joka oli aivan tupaten täynnä. Onneksi matkustimme vain yhden pysäkinvälin Leppävaarasta Huopalahteen. Eero ei selvästikään tuntenut oloaan kovin kotoisaksi, mutta onneksi palkkanamina ollut juusto auttoi olotilaan. Huopalahdessa oli aikaa muutamalle jalannostolle, ja sen jälkeen matka jatkui M-junalla kotiin päin. Kotinurkilla jäimme yhtä pysäkkiä ennen matkasta, ja tuulettelimme aivot parin kilometrin jalannostolenkillä.

Vielä on tehtävää, ja välillä epätoivo iskee, mutta eiköhän me tuosta pörröpyllystä salonkikelpoinen saada.

Aika hyvä kontakti, eiks je?

Treeniryhmä.

Siippa ja Eero ovat käyneet muutaman kerran Taitoa Tassuihin Kunnon Citykansalainen -kurssilla. Tavoittena on, että herrat saavat keskinäisen kontaktin kuntoon, ja kikkurasta asiallisesti käyttäytyvä juniori.

Ohitusharjoituksia

Kävin seuraamassa yhdet treenit, ja tippa tuli miltei silmään kun ukkelimme seurasi niin hienosti. Käyn Eeron kanssa treenaamassa tokoa, mutta peruskäyttäytyminen on ihan eri juttu.

Ihastuin tuohon oikeassa reunassa kulkevaan labradoodleen. Mikä ihana kikkura! Huomaatko muuten, että kaikki treeneissä olevat koirat ovat kikkuroita? Vasemmalla perro, Eero keskellä ja 8 kk ikäinen labradoodle oikealla.

Hui kauhistus!

Mia oli saanut iki-ihanan Icen hoidettavaksi viikonlopuksi, sovimme yhteisestä lenkkeilytuokiosta. Eero ja Ice kirmailivat pellolla vapaina sulassa sovussa, samoin kuin Sisu ja Ice lenkkeilivät pari viikkoa sitten. No, lenkin jälkeen oli aika henkilökunnan nauttia Mian ihanasta porkkanakakusta, ja karvaiset kaverit jäivät keskenään olohuoneeseen.

Ice löysi paratiisin eli meidän sällien lelulaatikon, jossa oli kasa puoliksi syötyjä puruluita. Sieltä paras luu suuhun, ja eikun herkuttelemaan. Sisu ja Eero yrittivät vähän käydä kyselemässä mikä meininki, mutta Icen äijämäinen murahdus karkoitti hemmot sohvalle turvaan. Sieltä ne sitten kurkistelivat luulla herkuttelevaa, eivätkö uskaltautuneet pois ennen kuin Ice siirtyi vartiopaikaltaan.

Jännää miten tilanne muuttuu sen mukaan ollaanko sisällä vai ulkona. Osallistun maaliskuussa Helsingin seudun Kennelpiirin järjestämälle arkitottelevaisuuskouluttajakurssille, ja sen tiimoilta on pitänyt lukea koirien käyttäytymiseen liittyvää kirjallisuutta. Osin ehkä puiseva aineisto saa kyllä totuuspohjaa, kun seuraa koirien käyttäytymistä laumassa.