Vihreä paratiisi – Annecy

Thiou-joki Rakkaudensillalta kuvattuna

Sain kollegoilta vinkin piipahtaa Annecyssä Ranskan lomalla ja lisävinkkinä ajaa ainakin toiseen suuntaan alppitietä pitkin. Annecyyn suuntasimme sunnuntaina – huono päivä jos tykkää shoppailla, mutta täydellinen päivä rantalomailuun muiden ranskalaisten ja turistien seurassa.

Puhdas Thiou-joki

Ajoimme aamusella Chamonixista A40-tietä, joka alkupäässä vetikin tosin hyvin. Annecyn lähellä alkoi ruuhka painaa ja keskustan tiet olivat todella tukkoisia. Onnekkaasti löysimme ilmaisen parkkipaikan Charles Bosson -puiston vierestä. Lompsimme kaikessa rauhassa kohti vanhaa kaupunkia ja kävin välillä kahlaamassa tuossa yhdessä maailman puhtaimmassa vesistössä eli Annecy-järvessä. Mikäpä mahtavampaa kuin kävellä pitkä pätkä polvenkorkuisessa vedessä ja poimia simpukoita. Unohdin muistuttaa siippaa ottamaan uikkarit mukaan – siitä sainkin sitten kuulla koko reissun ajan…

Palace I’lle, yksi tunnetuimpia nähtävyyksiä Annecyssä

Vanha kaupunki oli täynnä turisteja ja ravintoloihin sai jonottaa. Päätimme tehdä kävelykierroksen, vaikka nälkä jo vähän kolkuttelikin. Aikamme kierrettyämme pysähdyimme paikallisten suosiman ”kebabmestan” ovelle. Ali Baba tarjosi mättöä ranskalaisin höystein ja puron solinalla varustettuna. Ei hassumpaa, siis.

Ensimmäisessä kuvassa näkyvät vanhat puuveneet olivat sen verran houkuttelevia, että hyppäsimme kiertoajelulle. Olimme ainoat ei-ranskaapuhuvat kyydissä, joten esittelyn saldo jäi vähän vajaavaiseksi, mutta saimme ydinsanat englanniksi – ja voihan sitä aina googlettaa jälkikäteen mitä opas ehkä tarkoitti….

Tarkasti ottaen emme tainneet palata parasta alppireittiä, sillä ajelimme ihanan Annecyjärven rantoja pitkin järven toiseen päähän. Sieltä kurvailimme pikku kylien läpi takaisin Mont Blancin kupeeseen. Matkalla oli monta eläväistä ja kaunista kylää, joihin voisi piipahtaa seuraavalla reissulla. Lisäksi vastaan ajoivat retroautot, joita olisin mielelläni pysähtynyt ihastelemaan. Ukkonen vain teki tuloaan ja vettä tihkui, joten jatkoimme tylsästi matkaa majapaikkaamme kohti.

Lomaviikon teemasana Ukkonen.

Näkymiä parvekkeelta – Mont Blanc

Majoituimme Argentieren kylässä, noin 10 minuutin ajomatkan päässä Chamonixista. Huoneistostamme oli aivan huippunäkymät kohti Mont Blancia. Parvekkeella tuli vietettyä jonkin verran aikaa, mutta ovet ruokapöydän suuntaan olivat lähes aina avoinna, sillä onhan tuo näköala aivan upea.Miten voikaan maisema muuttua päivän mittaan. Aamulla aurinko paistoi eikä pilven hattaraakaa näkynyt. Lupaili siis hyvää, paitsi että ukkonen alkoi jyrähdellä lähes joka päivä yhden-kolmen välillä. Alkuillasta vuori peittyi pilviin, mutta aurinko vielä vähän heijasteli säteitään.

Eikä kulunut kuin hetki, niin koko laakso oli peittynyt sumuun. Huimaa.

Harmillisesti tuo lähes jokapäiväinen ukkonen muutti jonkin verran patikointisuunnitelmiamme, mutta kyllä me joka päivä kiipesimme, edes vähän, ylös vuorelle. Lähin patikointireitti lähti muuten tuosta naapuriautotallin kulmalta. Autoa tuolla ei siis välttämättä tarvitse, sillä Geneven kentältä pääsee kätevästi Alpy bussilla ja kylien välissä kulkee linja-autoja kiitettävän aktiivisesti.

 

Matkalla alpeille – Arpenazin vesiputous

Elokuun lomamatka suuntautui Ranskan Alpeille. Konsernillamme on siellä pari alppihuoneistoa ja onnetar suosi minua arvonnassa, joten otimme varsinaisen kesäloman jo päätyttyä viikon extra-loman elokuun puolella. Finnair lennätti meidät Geneveen, josta otimme vuokra-auton ja suuntasimme Ranskan puolelle.

Autovuokraamossa mikään ei mene, ainakaan minulla, koskaan kovin näppärästi. Ensimmäisellä jonotuskerralla automme ei ollut vielä tullut, joten piti siirtyä Hertzin tiskiltä kahvittelemaan. Tunnin kentällä bogoilun jälkeen siirryimme uudelleen jonoon ja auto oli yhä hukassa. Saimme sitten tilalle vähän paremman auton, joka oli BMW 118. Sillä hurautimme matkaan ja kohti Sallanchesia, jossa on paikallisten suosima kiva ulkoilualue ja Cascade de l’Arpenaz eli vesiputous.

Tänne ei turisteja ohjata, emmekä ehkä olisi älynneet tuolla pysähtyä jos ei työkaverini olisi paikasta vinkannut. Vesiputos näkyy hyvin A40-tielle, mutta reitti sinne kiemurtelee pohjoisen Sallanchesin läpi, eikä navigaattorikaan osannut suorinta reittiä.

Arpenazin vesiputous on yksi Ranskan korkeimmista, 360 metriä, ja vesi virtaa 270 metristä. Tuolla juurella on ihana uintipaikka, jonne pääsee hyvin kävelemään. Kesä on ollut kuiva, joten vettä ei tuossa Arve-jokeen vievässä koskessa juurikaan ollut (kuva alla). Kannattaa piipahtaa jos tuolla suunnalla ajelet.

Meillä ei ollut kiirettä perille, sillä huoneiston sai käyttöön vasta klo 16. Piknikin jälkeen suuntasimme kohti Chamonixia ja ruokakauppaa. Niistä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Ihanaa lauantaita.

Positiivisia muutoksia Napapiirillä

Lauantaina piipahdimme Napapiirillä ennen lentokentälle siirtymistä. Siellä oli ihana kuhina päällä; Artic rally, 100 ranskatarta hyväntekeväisyystempauksessa ja paljon aasiasta saapuneita matkaajia joulupukin luona vierailemassa. Kävin Napapiirillä edellisen kerran 6 vuotta sitten, joten paljon oli muuttunut.

Ensimmäisenä silmään pisti Three Elves -ravintola, jossa on myös Napapiirin Pajakylän vastaanotto.  Samaan tyyliin rakennettu talo kätki sisäänsä tyylikkään sisustuksen.

Lasikotakylääkin kävimme ihailemassa, ulkoa päin tosin vain tällä kertaa. Näissä voisi vaikka majoittua ensi kerralla.

Napapiiri on ihan siinä Rovaniemen lentokentän kupeessa, joten kannattaa piipahtaa, vaikka vain kahvilla.

Pikaisesti pohjoisessa

Ystävämme muuttivat täältä eteläisestä Suomesta Kemijärvelle reilu vuosi sitten. He käyvät aika usein täällä päin, joten oli vihdoin aika tehdä viikonloppuvisiitti heille. Hankimme siipan kanssa vuoden lopussa museokortit, joten ehdotin ystäville vierailua jossakin paikallisessa kohteessa.

Hyppäsin perjantaina aamusella Finnairin siiville – ah, mikä ihana kokemus olikaan matkustaa pitkästä aikaa kunnon isolla koneella. Viimeaikaisiin työmatkoihin on osunut potkurikoneita, rikkinäisiä istuimia, kohtuuttomia myöhästymisiä ja muuta ärsykettä.

Perille päästyämme suuntaisimme Arktikumiin ihailemaan lappilaista käsityötaidetta Multiformers-näyttelyyn. Irene Kangasniemen ja Oda Koiviston teokset olivat upeita, tarinallisia teoksia luonnosta ja elämästä pohjoisessa.

Arktikumissa on myös muita kiinnostavia näyttelyitä, mutta jouduimme aikataulusyistä kiertämään ne pikaisesti. Toivottavasti seuraavalla vierailulla on enemmän aikaa.

Rovaniemen keskustasta suuntasimme evästankkauksen jälkeen piknikille Olkkajärvelle. Ulkona oli rapsakka 22 pakkasta, joten vilu tuolla kodassa tuli, kun en heti tajunnut nostaa jalkoja pois betonilattialta. 

Siispä lämpimään autoon ja kohti määränpäätä eli Kemijärveä. Siitä ja Napapiiristä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

 

ps. Pahoittelut pitkästä tauosta. Elämässä on nyt niin paljon kaikkea muuta, että blogiin kirjoittaminen on jäänyt.

 

Miniloma Naantalissa

Kävimme viime viikonloppuna Naantalissa pikavisiitillä. Sain aiemmin keväällä lahjakortin Naantalin kylpylään, ja nyt oli vapaa viikonloppu sen hyödyntämiseen. Päädyimme ottamaan koirat mukaan, joten lux-loma vaihtui koirahuoneeseen. Huone oli ihan viihtyisä ja tilava meidän poppoolle. Vähän etukäteen jännitti miten aina omakotitalossa asuneet hurtat reagoivat yöllä hotellin ääniin. Onneksi selvisimme yhdellä merkkihaukulla klo 4, kun joku naapuri saapui baarista.

Hotellissa meitä odotti paketti, josta löytyi Hau Haun lammasherkkuja ja kakkapusseja. Tarpeellisia molemmat, joten kiitos niistä.

Kylpylään emme tällä reissulla ehtineet ja illallinenkin nautittiin keskustassa ihanassa Hasta la pastassa. Valkosipulinen casewpähkinä-broileripasta oli superhyvää. Harmillisesti lupauduin ajamaan, joten ruokajuomana oli vesi. Valkoviini olisi varmasti kruunannut nautinnon.

Sunnuntaina piipahdimme Maskussa Eräkoirassa etsimässä isännälle kalastusasua. Ei löytynyt, joten matka jatkui Turkuun sukuloimaan. Kalastusasukin löytyi sunnuntain aikana, joten kaikki hyvin.

Kevään merkkejä

Viime viikonlopun vietin Levillä työmatkalla. Lapissa oli taas kerran kiva käydä, vaikkakin tällä kertaa suurin osa ajasta tuli vietettyä neuvotteluhuoneessa. Levi on täynnä tapahtumia, ja meidän reissumme aikana siellä hiihdettiin muun muassa Visma Ski Classics -pitkänmatkan hiihtokisa. Tuo tapahtuma minut sinne pohjoiseen veikin.

Ihanan lumisesta ja aurinkoisesta Lapista oli mukava palata kotiin, kun siippa oli hankkinut ämpärillisen tulppaaneja minua ilahduttamaan.

Kaikki hauska päättyy aikanaan

Tour Costa Diadema päättyi Savonaan, Costa-varustamon kotisatamaan.

Lauantaina meidän ryhmälle oli ilmoitettu lähtöajaksi klo 9.15. Vältimme ruuhkan, kun opas ohjasi meidät hieman aiemmin ulos laivasta. Saimme matkalaukut kätevästi terminaalista, ja vielä oli pientä säätöä mitä otetaan mukaan bussiin ja mitä laitetaan ruumaan.

Olimme toivoneet, että bussi pysähtyisi jossain matkan varrella, jotta saisimme hankittua vähän juustoja ja muita herkkuja kotiinviemisiksi. Varustamon edustaja oli kuitenkin tiukkana, eikä suostunut pysähdykseen. Harmi juttu myös siksi, että minulle tuli todella paha olo jossain tunneli numero 20 kohdalla. Onneksi oli nesteille varattu pussukka mukana, ja matka jatkui keskeytymättä loppujen 20 tunnelin läpi Malpensan kentälle. Siellä oli kärvistelyä odotettavissa vajaa 3 tuntia. Kävimme syömässä ja ihastelemassa alppeja pihalla. Alpeista tulee jotenkin niin rauhallinen fiilis, ettei odottaminenkaan ottanut päähän.

Päästyämme turvatarkastuksen läpi anoppi jatkoi shoppailuja, ja me kävimme siipan kanssa hengailemassa kaupoissa. Ostimme myös purtavaa lennolle. Helsinkiin päästyämme oli pakko mennä lentoaseman Alepaan ostamaan salaattia, kurkkua ja tomaattia. Niitä oli viikon reissun jälkeen kova ikävä, kuten myös koiria.

Tähän päättyy lomaraportti. Laita viestiä jos olet kiinnostunut reitistä Savona-Marseille-Barcelona-Palma-Civitavecchia-La Specia-Savona laita viestiä, niin kerron mielelläni lisää.

Vilkas kylä La Spezia

Tour de Costa Diadema jatkuu:

Viimeinen satamakohteemme oli La Spezia. Vähän haaveilimme Costan retkistä Firenzeen tai Pisaan, mutta bussissa istumista olisi tullut liikaa, joten päädyimme shoppailuun. Mikäpä sen mukavampaa, ainakin anopin mielestä. Hyppäsimme ilmaiseen shuttle-bussiin ja hurautimme keskustaan. Aurinko vähän pilkisteli pilvien takaa, joten jätimme sadekamppeet laivaan. La Spezia on virkeä pieni kylä, jossa on paljon kauppoja ja apteekkeja. Kohtasimme myös veikeän mopoauton, jolla jaettiin kapeilla kaduilla postia. Harmi, etten ehtinyt napaamaan kuvaa keltaisesta raketista.

Osa suomalaisista oli käynyt edellisenä päivänä ajamassa formulaa, ja siipallekin nousi formulakuume. Kyytiin oli siis päästävä. Hän valitsi radaksi Montrealin, joka ei kaiketi ole helpoimmasta päästä. Onneksi ajo oli simulaattorissa, sillä törmäsi päin meluvallia 253km/h-vauhdissa. Ajon jälkeen menimme jälkipeleille jäätelöbaariin. Pistaasijäätelö oli ihan ok, muttei mitenkään erikoista.

Hyttiin oli ajoissa toimitettu ohjeet tavaroiden pakkaamisesta, ja hoidimme homman valmiiksi ennen illallista. Kamat tosin toimitimme käytävälle vasta myöhemmin illalla. Costan väki hoiti kaikki asiat todella ajallaan ja juuri kuten pitikin. Pitää nostaa hattua. Vain kerran aamiainen jäi tulematta hyttiin, mutta syynä taisi olla väärinkäsitys hyttipalvelijan ja tilaajan välillä.

Illalla olisi ollut Talent-kilpailun karsinta, mutta hyydyimme, ja menimme hyttiin. Tarkoitus oli katsoa kisa hytin tv:stä, mutta nukahdin kesken kaiken. Kisaväsymys taisi painaa päälle.

Valitsimme Civitavecchian Rooman sijaan

Tour Costa Diadema jatkuu:

Civitavecchian satamapalvelut ja kaupunki tarjosivat ilmaisen shuttlebussikuljetuksen keskustaan. Tartuimme tarjoukseen ja lähdimme ihanan auringonpaisteen siivittämänä koluamaan anopin kanssa kauppoja. Ensimmäisestä liikkeestä ostin 2/3 siellä myynnissä olleista mekoista. Lisäksi kaupungilta tarttui matkaan alusvaatteita, huivi ja bolero.

Kävimme myös tutustumassa paikalliseen toriin, ja ihastelimme kasviksia ja tietysti edullista hintatasoa. Törmäsimme myös kahteen herraan, jotka ulkoiluttivat lagotto-urosta. Intouduimme juttusille, mutta huono italiantaito paljastui kyllä nopeasti. Ei tullut pieneen mieleenkään kerrata koirasanastoa ennen lähtöä…

Lounastelimme paikallisessa pizzeriassa ja seurauksena oli luonnollisesti pizzaähky. Niin hyvän syömistä ei malta lopettaa ajoissa. Siippa ja anoppi miehineen hyppäsivät taksiin ja hurruttelivat laivalle elpymään. Minä jäin vielä hetkeksi kuvaamaan ja nauttimaan auringon paisteesta. Civitavecchia on ihana pikkukaupunki ja kaikki tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä. Sinne pitää päästä uudelleen.

Laivalle saavuttuani löysin muut porealtaalta, joten sinne piti itsenikin päästä. Hyvin lähti väsymys jaloista, joten kipusimme siipan kanssa 10. kerrokseen Barilla-pastamaistiaisiin. Hyviä makuja ja vähän erimallisia pastoja kuin mitä Suomessa on myynnissä. Sieltä kiiruhdimme ihailemaan suklaaputousta (Nutella?).

Päivän teemana oli vihreä, valkoinen ja punainen eli Italia. Illallisen päätteeksi keskilattian valtasivat tanssijat, ja etenimme letkassa sinne joraamaan. Tarjoilijamme tanssittivat minua ja anoppia, ja pääsimme myös heiluttamaan kangasservettejä juhlan kunniaksi – meille ihan uusi kokemus. Siipan otsa oli hikinen, eli se kuuluisa matkatauti oli päässyt taas iskemään.