Let´s go -näyttelyssä 6.9.

Osallistuimme sunnuntaina Vantaan Hakunilassa järjestettyyn Let´s go -kaikkien rotujen kansalliseen koiranäyttelyyn. Eero pääsi pitkästä aikaa osaaviin käsiin, kun kasvattajamme Senja esitti Eeron. Viime näyttelyssä minä esitin Eeron, ja pitää sanoa, että eron huomaa.

Senja ja Eero avoimen luokan arvostelussa.

Kuva Krisse Kallio.

Oli ihanaa, ettei sunnuntaina iltapäivällä enää satanut, joten koirien turkit pysyivät hyvänä, eikä itsekään tarvinnut hytistellä sateenvarjon alla.

Päivän saldona oli SA avoimesta luokasta ja Paras uros -kehästä varaserti.

Nyt jatkamme tassukarvojen kasvatusta ja odottelemme lokakuun näyttelyä.

Lagottojen erikoisnäyttelyssä Tuomarinkartanossa 16.8.

Perinteikäs lagottojen erikoisnäyttely järjestettiin sunnuntaina 16.8. Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa ihanassa auringonpaisteessa. Ennen kehäänmenoa komistus pääsi Senjan puunattavaksi.

Kävimme Eeron kanssa muutaman kerran ennen erkkaria sekä HSKH:n että klubin näyttelytreeneissä. Eerohan osaa, mutta minä vielä vähän arkailen esittämistä. Näissä kuvissa olemme ensimmäistä kertaa Eeron kanssa koko kehän ajan tiimi. Yleensä meillä on ilo ja kunnia saada jompi kumpi kasvattajista esittäjäksi. 

Minusta me liikuimme hyvin, ja Eero malttoi hyvin tuomarin hampaiden laskemiset ja romplailut. Ruotsalaiset tuomarit eivät jostain syystä ole antaneet kovin korkeita arvosanoja. Liekö syynä koko vai mikä. Tällä kertaa rakenne oli hyvä, mutta turkki villava. Saldona EH ja tuomarina Annika Ulltveit-Moe Ruotsista.

Tuomarin tarkkailussa. Vieressä Raija ja Kaapo, jotka esiintyivät ERIn arvoisesti.

Välillä oli aikaa tavata ystäviä ja ottaa rennosti.

Ps. Ihan parasta on aina tutkia kuvista, mitä kehän ulkopuolella tapahtuu 🙂

Kuvat
Kuvauksellista photography ja oma kamera.

Kuvauksissa

Komea Eeromme pääsi Monnan studiolle kuvattavaksi joulukuisen mätsäri-voittonsa ansiosta. Koirakeitaan näyttelyssä oli todella hyvät palkinnot, joten paikkaa on ilo mainostaa. Toki sällin turkkia olisi voinut fiksata enemmän näyttelymoodiin, mutta näillä mentiin tällä kertaa.

Komea kieli, eikö vaan? Sain tehdä urakalla töitä, että jätkä suostui sulkemaan suunsa edes muutamassa kuvassa.

Kurotellaan taivaisiin. Meidän temppuvalikoima ei ole kovin laaja, joten jos ei halunnut emäntää kuvaan, piti napsia K18-kuvia.

Kiitos Monnalle pitkämielisyydestä. Lelut olivat viedä voiton valkoisella kankaalla hengailusta. Niin, ja se salamalaite. Se se vasta mielenkiintoinen olikin.

Koirakeitaan kaunein koira 2014

Osallistuimme Eeron ja Sisun kanssa perjantaina Koirakeitaan jouluiseen match show:hun. Olimme paikalla kymmenen minuttia ilmoittautumisen alettua, ja jono oli valtaisa. Mahduimme juuri ja juuri mukaan kehiin numero 17 ja 18.

Halli oli liian täynnä, ja meidän koirat ihan sekaisin kaaoksesta. Onneksi auto oli kohtuu lähellä, joten siippa vei koirat sinne rauhoittumaan.

Eero veti ensimmäisen kehän tosi upeasti, ja pääsimme jatkoon sekä paras yhteistyö ja kaunein koira -sarjoissa. Sisu ja siippa pääsivät jatkoon paras ilme -sarjassa. Aidosti hienoa, että koirilla oli mahdollisuus päästä kehään pariin otteeseen. Hyvää treeniä meille kokemattomille.

”Paras yhteistyö” ei mennyt finaalissa ihan putkeen, sillä edessämme oli i.h.a.n.a. whippet, jota piti päästä haistelemaan. Sisun ilme ei myöskään pysynyt parhaana loppuun asti.

Kaunein koira -finaalissa Eero loisti. Mieletön kontakti ja sälli jaksoi myös seistä hienosti. Minulla valui siinä vaiheessa hiki, sillä hallissa oli superkuuma. Takki narikkaan ja menoksi. Lopputulosta voitte ihailla ylhäällä olevassa kuvassa. Vielä vähän harjoittelua ja uskallan lähteä Eeron kanssa oikeaan kehään.

Sitä jäin vain ihmettelemään, miten tuomarit osaavat valita kauneimman koiran siitä rotusekamelskasta.

Kuva: Koirakeidas

Hyytävät treenit

Eero pitkässä turkissa.

Eilen oli viimeiset ulkokauden näyttelytreenit Ojangossa. Hyytävä keli teki treenaamisesti hieman haastavan. Eerolla on suojaavat karvat poissa, joten sälli tärisi vartin jälkeen, vaikka ohjelmassa oli juoksuakin. Emännällä jäätyi oikea käsi, sillä namilla palkkaaminen ja hanska ei ole toimiva kombo. Muutenkin oli todella kankeaa, kun en osannut käsitellä näyttelyhihnaa näppärästi hanskojen kanssa. Ei todellakaan tullut pieneen mieleenkään ottaa vasemman käden hanskaa pois.

Hienosti meillä meni. Juoksu oli ”täydellistä” ja seisominenkin sujui hyvin. Nyt vähän hassuteltiin tuomarin tarkastuksessa. Hampaiden katsominen oli ihan nou nou, mutta epäilen edellisen päivän eläinlääkärilläkäynnin olleen syynä tuohon äpyilyyn.

Pitäisi aktivoitua ja etsiä joku mätsäri. Jos vaikka saisimme houkuteltua naapurin Sulon mukaan, niin voisimme käydä kokeilemassa miten kisaaminen sujuu.

Näytelmissä

Kävimme pari viikkoa sitten Eeron kanssa Palveluskoirien erikoisnäyttelyssä Tuomarinkartanossa. Sää todella suosi, ja nahka kärisi urakalla kun viivyimme paikalla koko päivän.

Hyvin seisoi nuori mies osaavissa käsissä, ja tuloksena oli junioriluokan voitto. Seuraavaksi siirryimme urosten kehään, ja se osaava händleri nappasi toisen koiran, ja minulle jäi Eeron esittely. Sitten ei enää mennytkään niin hyvin, kun en osannut vaatia kikkuralta tarpeeksi hyvää juoksemista.

Tuomari kommentoi, että hän todella piti junioriuroksesta, mutta lekkeriksi mennyt juoksu pudotti hemmon. No, ei hätiä mitiä. Arvostelu oli hyvää, ja vielä noita sertejä ehditään metsästää.

Eilen voitimme Eeron kanssa lagottojen rally-tokoepiksissä mölliluokan. Sielläkin meinasi usko loppua, mutta hemmo näköjään syttyy kun pääsee kehään. Hyvä niin.

Hyvää Helatorstaita.

Koira 2013

Heinämies

Tämä viikonloppu menee enemmän tai vähemmän Koira2013-tapahtumassa. Olimme EKK:n porukan kanssa rakentamassa Messukeskuksen näyttelykehiä torstaina, siippa kävi perjantaina messuilemassa ja herkuttelemassa currywurstilla (himo taisi jäädä päälle Berliinin reissulta), ja tänään kävimme tapahtumassa vieraina. Illalla olimme varalla päivystämässä jos meitä olisi tarvittu. Vapaa ilta tästä sitten kuitenkin tuli. Huomenna siipalla on vuorossa vielä purkuhommat.

Kovasti tekisi mieli mennä katsomaan lagottojen kehää huomenna, mutta taidan lähteä poikien kanssa lagottojengillä Espooseen metsäkävelylle. Viikolla ei juurikaan ehdi hemmojen kanssa päivänvalon aikaan ulos, joten viikonloppuna siitä on nautittava.

Flunssaa pukkaa, mutten anna sen nujertaa.

Vanhankaupunginlahdella

Aivan ihana auringon paiste yllätti meidät, joten sisähommat vaihtuivat ulkoiluun. Risusavotan jälkeen vuorossa oli vähän shoppailua ja lounas kauppakeskus Kaaren La Famiglia -ravintolassa. Hyvät pizzat ja ystävällinen palvelu. Sinne siis voisi mennä toistekin.

Iltapäivällä nappasimme koirat mukaan, ja ajoimme Vantaanjoen suulle Arabiaan. Siellä on kiva lenkkeillä koirien kanssa – tai olisi ollut jos eivät pojat olisi käyneet ylikierroksilla. Hirmuinen veto päällä nuo kaksi nelijalkaista touhottivat menemään. Eero ei meinannut päästä ohi yhdestäkään linnusta, ja Sisulla oli muuten vaan kiirus. No, reipas lenkki tuli tehtyä, ja nyt vieressäni sohvalla lojuu kaksi reporankaa.

Mikäli olet tulossa huomenna Messukeskukseen, piipahdahan tervehtimässä Eeroa ja minua. Eero esiintyy salissa 5 kehä 3:ssa joskus 1-2 välissä. Tervetuloa kannustamaan meitä.

Iso mies

Hurmuripoikamme on jo puolivuotias. Niin se aika vain menee nopsaan.

Ilmoittauduimme Best in Puppy -näyttelyyn Messukeskukseen, ja lisäksemme sinne on tulossa 9 muuta lagottopentua kisaamaan parhaan pennun palkinnosta. Onhan siellä toki paljon muitakin rotuja esillä, mutta niistä viis.

Hankin tänään Genoskoperin MyDogDNA-testikitin. Tarkoitus on testata Sisu, joka on jo aiemmin antaneet verinäytteen Hannes Lohen työryhmän koirien geenitutkimukseen. Jalostustoimikunnan paperi ja Helsingin yliopiston rotukysely on myös täytetty Sisun osalta, joten kuvittelen hetken olevani hyvä ihminen.