Riga on my mind

Loppuviikon työmatka suuntautui Riikaan. Olen käynyt siellä kolme kertaa aiemminkin, ja aina vain sieltä löytyy jotain uutta ja mielenkiintoista. Tällä kertaa matka oli todella työpainotteinen, eikä shoppailuun ja hoppailuun jäänyt paljoakaan aikaa.

Perjantaina meillä oli koko päivä mielenkiintoisia luentoja, mutta puristimme kollegani kanssa yhteen väliin 15 minuutin shoppailureissun; 3 kauppaa, 3 mekkoa sovitettavana ja yksi niistä tarttui matkaan. Ei paha. Asiaosuuden juonsi upea uusi tuttavuus, Aksel Kolstad. Hauskoja tarinoita, heittäytymistä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Tilaisuuden jälkeen matkasimme busseilla Lidoon illalliselle. Hyvä bändi ja paikallinen ruoka + juoma olivat toimiva kombo. Keskustaan paluumme jälkeen minglailimme hotellimme Skyline-baarissa miltei pilkkuun asti.

Lauantaina ohjelma jatkui yhtä tiivinä kuin perjantainakin. Aamulla saimme nauttia Ruotsin vuoden puhujapalkinnon voittaneen Stefan Hyttforsin näkemyksiä miten saada kasvua aikaiseksi. Lisäksi Ylvis-veljekset nostattivat tunnelmaa. Meille suomalaisille Ylvikset olivat vieraampia, mutta norjalaiset ja ruotsalaiset kollegat villiintyivät totaalisesti hemmojen esityksistä. Iltasella laitoimme parasta päälle, ja saimme nauttia hyvää ruokaa ja juomaa sekä hauskan Ylvis-shown, Latvian Euroviisuedustaja-duon esityksen sekä tanssia vaivaiset 5 tuntia mahtavan bilebändin tahdittamana. Miten sitä voikaan muistaa kaiken maailman hittejä 80- ja 90-luvulta. Viisi tuntia ei tainnut riittää, sillä menimme vielä hetkeksi tamppaamaan (miespuolisen kollegani hauska termi tanssimiselle) paikallisten suosimaan yökerhoon. Yhtään tuttua biisiä en kuullut, mutta hyvin sujui silti tamppaus.

Sunnuntaina teimme 1,5 tunnin kiertokävelyn vanhassa kaupungissa. Oppaamme, ylemmässä kuvassa keskellä, kertoi mieleenpainuvia tarinoita vanhasta Riiasta ja miten Suomi liittyy Riian historiaan. Vuosiluvut unohtuivat, mutta tarinat eivät. Storytellingiä parhaimmillaan. Sunnuntai-iltana palasimme kotimaan kamaralle rätti-poikki-puhkisina. Olipa upea reissu.

Kuvat otettu Samsung Galagy Tab III:lla.

Pikakierros Länsi-Virossa

Teimme työkaverini kanssa pikaisen Tour de Estonian.

Lounaalla Haapsalussa:
Soffassa oli mitä maukkain lounas.

Virtsussa – vain läpiajo lauttaan:

Tuulivoimaloita piisaa.

Upea tie Muhun ja Kuressaaren välillä.

Kulkupeli.

Kuressaaressa

Pärnu

 

Keli oli siis mitä mainioin automatkailuun. Biitsi ammotti tyhjyyttään, mutta täyttyy paikallisten mukaan viikonloppuisin paikallisilla.
Aurinkolasit silmille ja menoksi.

Workshoppaamassa

Työjuttuja ei juurikaan ole tullut tänne blogiin kirjoiteltua, mutta ehkäpä tämän reissun innovatiivinen keskustelu motivoi päivittämään ajatuksia myös tälle foorumille.

Viimeaikaiset vähäiset työmatkat ovat suuntautuneet Müncheniin, jossa työstämme yhtä projektia. Osa tapaamisista on ollut puolipakkopullaa, mutta tällä kertaa osallistujat ovat todella aktiivisia ja kiinnostuneita tästä projektista. Kiinnostus johtunee osin siitä, että vihdoin alkaa olla jotain konkreettista, jota työstää ja kommentoida.

Eilen innostuimme diskuteeraamaan niin innokkaasti, että pimeys ehti jo laskeutua, ja piti oikein motivoida itseään, että jaksoin lähteä kävelylle. Kävelinkin sitten niin innokkaasti Schwabingin toiseen päähän, että kaikki lähikaupat olivat jo kiinni ja iltapalaa piti hakea lähibensikseltä. Päivän turinointi vei mehut, joten ajatus illallisesta ravintolassa ei houkutellut.

Oli muuten aikamoinen hyppäys lähteä Suomen -8 asteisesta lumisesta talvesta Münchenin aurinkoiseen +16 kevätpäivään. Tänään on ”onneksi” pilvisempää, joten täällä tornitalossa on miellyttävää turista.

Tauko päättyy, joten draivia päivääsi.

Kuva molon.de

 

Haipakkaa heinäkuussa

Kohta ollaan jo heinäkuun puolivälissä, ja harvinaista kyllä yhä sorvin ääressä. Alkukesä on mennyt niin vauhdilla, etten ihan varmasti osaa sanoa mitä on tullut tehtyä ja mitä unohtunut.

Heinäkuun alussa on aina yksi vuoden parhaista työkeikoista. Savonlinnan Oopperajuhlille tulevat vieraamme ovat pääsääntöisesti hyväntuulisia jo lomalla olevia ja samoihin aikoihin lomansa alottavia pariskuntia, joita on ilo palvella. Tänä vuonna minulla oli mahdollisuus pästä katsomaan Savonlinnassa ensimmäistä kertaa esitetty Samson et Dalila. Ohjaus oli tuotu lähemmäs tätä päivää, ja minusta esitys oli kohtuullisen onnistunut. Pääroolien äänissä oli vähän epätarkkuuksia, kuten kritiikit ovat kertoneet, mutta ensimmäisen näytöksen haukottelujen jälkeen toinen näytös vei mennessään. Vieraillamme oli vielä ilo nauttia esityksestä presidentillisessä seurassa, sillä Saksan liittopresidentti ja Presidentti Niinistö seurueineen olivat kanssamme samassa katsomossa.

Kuuden vauhdikkaan Savonlinna-päivän jälkeen oli aika kiitää pikapikaa kotiin ja vaihtaa uudet tavarat kassiin. Seuraavana ohjelmassa on workshop Münchenissä. Harmillisesti etukäteisperehtyminen aiheeseen jäi pikaopiskeluun lentokoneessa, mutta paikan päällä sitä sitten saanee hyvin tuntumaa aiheeseen. Tilaisuus tullaan kuitenkin hoitamaan saksalaisella täsmällisyydellä napakasti ohjelman mukaisesti.

Harmittelun aihe oli myös se, etten ehtinyt yhtään perehtymään Münchenin shoppailumahdollisuuksiin. Aamupäivä olisi nimittäin ollut tehokasta shoppailuaikaa. No, parempi näin – vai onko?

Torstaina on jännittävä päivä, sillä käymme hakemassa Eeron kotiin. Eero on Kennel Foogelista meille muuttava lagottopoika. Sällin sisarukset ovat kotiutuneet jo reilu viikko sitten, joten Eero on päässyt treenaamaan itsenäisyyttä jo tovin. Onneksi Sisu tykkää pennuista, joten ensi kohtaaminen lienee helppo. Ans kattoo ny, miten hemmo reagoi, kun se tajuaa riiviön jäävän sen kiusaksi pysyvästi. Matot on laitettu piiloon, ja lattiat vuorattu räsymatoilla, Musti & Mirristä on haettu pissausalustoja ja suurin osa sähköpistokkeista tulpattu. Uusi asukki voi siis saapua.

Tampesterissa

Olen päässyt vierailemaan Tampereella kerran viikossa muutaman viikon ajan. Aamuisin aina väsyttää lähteä, mutta perillepäästyä on kiva fiilis, sillä vastaanotto on aina yhtä ystävällistä. Tänään pääsin kuljettajan kyytiin, sillä meitä oli enemmänkin Tampereelle menijöitä.

Normityöpäiväni kuluu Pitäjänmäen kohtuukolkolla teollisuusalueella, joten on oikeasti virkistävää päästä keskustassa olevaan työpisteeseen, ja lounaalle oikeaan ravintolaan. Pieniä ilonaiheita, mutta nämä vaikuttavat fiilikseen tosi paljon. Tänään vielä suunnitellaan hyvässä seurassa.

Näiden kivojen työreissujen huono puoli on se, että illan harrastukset jäävät väliin. Tänään olisi ollut toiseksi viimeinen kerta agilityä. Ensi viikolla on pakko päästä treenaamaan, sillä olen ihan pihalla persjätöistä sun muista jutuista mitä viime viikolla ja tänään treenaillaan.

Kuva: tampere.fi