Kaikki hauska päättyy aikanaan

Tour Costa Diadema päättyi Savonaan, Costa-varustamon kotisatamaan.

Lauantaina meidän ryhmälle oli ilmoitettu lähtöajaksi klo 9.15. Vältimme ruuhkan, kun opas ohjasi meidät hieman aiemmin ulos laivasta. Saimme matkalaukut kätevästi terminaalista, ja vielä oli pientä säätöä mitä otetaan mukaan bussiin ja mitä laitetaan ruumaan.

Olimme toivoneet, että bussi pysähtyisi jossain matkan varrella, jotta saisimme hankittua vähän juustoja ja muita herkkuja kotiinviemisiksi. Varustamon edustaja oli kuitenkin tiukkana, eikä suostunut pysähdykseen. Harmi juttu myös siksi, että minulle tuli todella paha olo jossain tunneli numero 20 kohdalla. Onneksi oli nesteille varattu pussukka mukana, ja matka jatkui keskeytymättä loppujen 20 tunnelin läpi Malpensan kentälle. Siellä oli kärvistelyä odotettavissa vajaa 3 tuntia. Kävimme syömässä ja ihastelemassa alppeja pihalla. Alpeista tulee jotenkin niin rauhallinen fiilis, ettei odottaminenkaan ottanut päähän.

Päästyämme turvatarkastuksen läpi anoppi jatkoi shoppailuja, ja me kävimme siipan kanssa hengailemassa kaupoissa. Ostimme myös purtavaa lennolle. Helsinkiin päästyämme oli pakko mennä lentoaseman Alepaan ostamaan salaattia, kurkkua ja tomaattia. Niitä oli viikon reissun jälkeen kova ikävä, kuten myös koiria.

Tähän päättyy lomaraportti. Laita viestiä jos olet kiinnostunut reitistä Savona-Marseille-Barcelona-Palma-Civitavecchia-La Specia-Savona laita viestiä, niin kerron mielelläni lisää.

Vilkas kylä La Spezia

Tour de Costa Diadema jatkuu:

Viimeinen satamakohteemme oli La Spezia. Vähän haaveilimme Costan retkistä Firenzeen tai Pisaan, mutta bussissa istumista olisi tullut liikaa, joten päädyimme shoppailuun. Mikäpä sen mukavampaa, ainakin anopin mielestä. Hyppäsimme ilmaiseen shuttle-bussiin ja hurautimme keskustaan. Aurinko vähän pilkisteli pilvien takaa, joten jätimme sadekamppeet laivaan. La Spezia on virkeä pieni kylä, jossa on paljon kauppoja ja apteekkeja. Kohtasimme myös veikeän mopoauton, jolla jaettiin kapeilla kaduilla postia. Harmi, etten ehtinyt napaamaan kuvaa keltaisesta raketista.

Osa suomalaisista oli käynyt edellisenä päivänä ajamassa formulaa, ja siipallekin nousi formulakuume. Kyytiin oli siis päästävä. Hän valitsi radaksi Montrealin, joka ei kaiketi ole helpoimmasta päästä. Onneksi ajo oli simulaattorissa, sillä törmäsi päin meluvallia 253km/h-vauhdissa. Ajon jälkeen menimme jälkipeleille jäätelöbaariin. Pistaasijäätelö oli ihan ok, muttei mitenkään erikoista.

Hyttiin oli ajoissa toimitettu ohjeet tavaroiden pakkaamisesta, ja hoidimme homman valmiiksi ennen illallista. Kamat tosin toimitimme käytävälle vasta myöhemmin illalla. Costan väki hoiti kaikki asiat todella ajallaan ja juuri kuten pitikin. Pitää nostaa hattua. Vain kerran aamiainen jäi tulematta hyttiin, mutta syynä taisi olla väärinkäsitys hyttipalvelijan ja tilaajan välillä.

Illalla olisi ollut Talent-kilpailun karsinta, mutta hyydyimme, ja menimme hyttiin. Tarkoitus oli katsoa kisa hytin tv:stä, mutta nukahdin kesken kaiken. Kisaväsymys taisi painaa päälle.

Valitsimme Civitavecchian Rooman sijaan

Tour Costa Diadema jatkuu:

Civitavecchian satamapalvelut ja kaupunki tarjosivat ilmaisen shuttlebussikuljetuksen keskustaan. Tartuimme tarjoukseen ja lähdimme ihanan auringonpaisteen siivittämänä koluamaan anopin kanssa kauppoja. Ensimmäisestä liikkeestä ostin 2/3 siellä myynnissä olleista mekoista. Lisäksi kaupungilta tarttui matkaan alusvaatteita, huivi ja bolero.

Kävimme myös tutustumassa paikalliseen toriin, ja ihastelimme kasviksia ja tietysti edullista hintatasoa. Törmäsimme myös kahteen herraan, jotka ulkoiluttivat lagotto-urosta. Intouduimme juttusille, mutta huono italiantaito paljastui kyllä nopeasti. Ei tullut pieneen mieleenkään kerrata koirasanastoa ennen lähtöä…

Lounastelimme paikallisessa pizzeriassa ja seurauksena oli luonnollisesti pizzaähky. Niin hyvän syömistä ei malta lopettaa ajoissa. Siippa ja anoppi miehineen hyppäsivät taksiin ja hurruttelivat laivalle elpymään. Minä jäin vielä hetkeksi kuvaamaan ja nauttimaan auringon paisteesta. Civitavecchia on ihana pikkukaupunki ja kaikki tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä. Sinne pitää päästä uudelleen.

Laivalle saavuttuani löysin muut porealtaalta, joten sinne piti itsenikin päästä. Hyvin lähti väsymys jaloista, joten kipusimme siipan kanssa 10. kerrokseen Barilla-pastamaistiaisiin. Hyviä makuja ja vähän erimallisia pastoja kuin mitä Suomessa on myynnissä. Sieltä kiiruhdimme ihailemaan suklaaputousta (Nutella?).

Päivän teemana oli vihreä, valkoinen ja punainen eli Italia. Illallisen päätteeksi keskilattian valtasivat tanssijat, ja etenimme letkassa sinne joraamaan. Tarjoilijamme tanssittivat minua ja anoppia, ja pääsimme myös heiluttamaan kangasservettejä juhlan kunniaksi – meille ihan uusi kokemus. Siipan otsa oli hikinen, eli se kuuluisa matkatauti oli päässyt taas iskemään.

Tour Välimeri Costa Diademalla

En edes oikein muista, mistä lähti idea All Inclusive -risteilystä, mutta syyskuussa taisimme tehdä päätöksen, että lähdemme läntiselle Välimerelle risteilemään. Mukaan lähtivät anoppi ja miehensä. Risteily varattiin Loistoristeilyltä, ja heiltä saimme ennen matkaa hyvät ohjeet. Lisäbonuksena sain Matka2016-tapahtumassa heidän ständiltään loistavat vinkit shoppailuun – kiitos Sofia.

Vihdoin viikon 7 lopussa koitti päivä, jolloin Pohjois-Karjalan väki saapui meille ja koirat vietiin hoitopaikkoihinsa. Illalla siippa malttoi vihdoin pakata ja me muut valmistauduimme aikaiseen nousuun.

Helsinki-Vantaalle oli avattu kätevä itsepalvelu baggage drop ja yläkerran turvatarkastus oli aivan tyhjä. Pääsimmekin noista normaalisti jumittavista kohdista läpi ihan ”heittämällä”

Lento meni mukavasti, ja Costan henkilökunta oli meitä vastassa aulassa. Saimme selkeät ohjeet edetä bussiin. Bussimatka kulki Malpensasta 40 tunnelin läpi Savonaan, jossa pääsimme melko nopeasti siirtymään laivaan suomalaisen oppaamme Susannan johdolla.

Hytti oli juuri sellainen, mitä olimme netin kuvista havainneet. Pääsimme heti tosi toimiin, sillä tunti ”laivautumisemme” jälkeen oli pelastusharjoitus. Ymmärrän hyvin, että monen tuhannen ihmisen on pakko osallistua kyseiseen tapahtumaan, sillä muutoin on haverin sattuessa luvassa hallitsematon kaaos. Koin, että laivan henkilökunta osaa hommansa – no, tosin haukotteleva Costan henkilökunnan edustaja lavalla ei ole parasta mainosta…

Tämän jälkeen oli aika siirtyä nauttimaan matkan ensimmäinen Aperol Spritz ja valmistautua casual-illalliselle. Illallispöytämme oli Fiorentino-ravintolassa noin 300 metrin päässä hytistämme. Laivalla tulikin käveltyä ihan kiitettävästi. Olimme niin väsyneitä matkustamisesta, ettemme jaksaneet jäädä katsomaan illan showta, vaan menimme pikaisen tanssiravintolassa pyörähdyksen jälkeen suoraan hyttiin.

Yöllä oli vähän merenkäyntiä, jota jäin kuuntelemaan. Laivan ennusteen mukaan meri oli Rough – myrskyä kyllä, mutta sain sentään muutaman tunnin nukuttua. Matka jatkui kohti Marseillea, josta seuraavassa kirjoituksessa.