Kuvauksissa

Komea Eeromme pääsi Monnan studiolle kuvattavaksi joulukuisen mätsäri-voittonsa ansiosta. Koirakeitaan näyttelyssä oli todella hyvät palkinnot, joten paikkaa on ilo mainostaa. Toki sällin turkkia olisi voinut fiksata enemmän näyttelymoodiin, mutta näillä mentiin tällä kertaa.

Komea kieli, eikö vaan? Sain tehdä urakalla töitä, että jätkä suostui sulkemaan suunsa edes muutamassa kuvassa.

Kurotellaan taivaisiin. Meidän temppuvalikoima ei ole kovin laaja, joten jos ei halunnut emäntää kuvaan, piti napsia K18-kuvia.

Kiitos Monnalle pitkämielisyydestä. Lelut olivat viedä voiton valkoisella kankaalla hengailusta. Niin, ja se salamalaite. Se se vasta mielenkiintoinen olikin.

Koira 2013

Heinämies

Tämä viikonloppu menee enemmän tai vähemmän Koira2013-tapahtumassa. Olimme EKK:n porukan kanssa rakentamassa Messukeskuksen näyttelykehiä torstaina, siippa kävi perjantaina messuilemassa ja herkuttelemassa currywurstilla (himo taisi jäädä päälle Berliinin reissulta), ja tänään kävimme tapahtumassa vieraina. Illalla olimme varalla päivystämässä jos meitä olisi tarvittu. Vapaa ilta tästä sitten kuitenkin tuli. Huomenna siipalla on vuorossa vielä purkuhommat.

Kovasti tekisi mieli mennä katsomaan lagottojen kehää huomenna, mutta taidan lähteä poikien kanssa lagottojengillä Espooseen metsäkävelylle. Viikolla ei juurikaan ehdi hemmojen kanssa päivänvalon aikaan ulos, joten viikonloppuna siitä on nautittava.

Flunssaa pukkaa, mutten anna sen nujertaa.

Rotunsa paras pentu

Osallistuimme sunnuntaina Eeron kanssa Best In Puppy -näyttelyyn Messukeskuksessa. Ensin piti trimmata, vaikka vasta maanantaina kävimme Senjan luona trimmissä. Mistä noita karvoja oikein tulee? Substraaliako te tuolle koiralle syötätte, kuului kysymys. Mia uskaltautui elämänsä ensimmäistä kertaa koiranäyttelyyn, ja joutui heti assarin hommiin lenkittämään Eeroa, ja pitelemään hihnaa aina välillä. Onneksi ei tullut kannoa, joten saanemme hänet toistekin mukaan.

Ihan kivasti eteni näyttely. Ensin Eero valittiin parhaaksi pikkupojaksi kolmen 5-7 kuukautisen uroksen joukosta. Sitten kisasimme paria kuukautta vanhempaa urosta vastaan, ja voitto tuli siinäkin (KP).

Katajakonnun Pretty Pixie -neiti asettui vastaamme rotunsa paras -kisassa, ja niin vain Eero otti voiton myös tuossa kisassa.

Ihanasti jaksoi meidän pikku-ukko kisan tähän asti. Ryhmäkehä alkoi reilun tunnin kuluttua, ja siihen Eeron keskittyminen ei enää oikein riittänyt. Noutaja ja spanielit tulivat ja veivät voiton kotiin. Koheltava lagotto ei jostain syystä tuomaria sytyttänyt…

Kasiryhmän kehää tuomaroi tänä syksynä lagottojen tuomarointioikeudet saanut Vesa Lehtonen. Hän jaksoi löytää jokaisesti koirasta hienosti hyviä puolia, ja jutusteli vielä pitkään Senjan kanssa palkintojen jaon jälkeen. Hyvä mieli jäi tästä kisasta.

Ensimmäinen näyttelymme

Harjoitellaan kehää varten.

Olimme Eeron kanssa ensimmäisessä koiranäyttelyssä Hyvinkään Wanhassa Villatehtaassa. Spanieliliiton erikoisnäyttelyn paikka ei ollut mitenkään helppo ensikertalaiselle; lattia oli liukas ja se liikkui tassujen alla. Lisäksi hallissa oli ihan mieletön kaiku. Pikaisen trimmauksen jälkeen palleropennusta kuoriutui salskea 5 kk-syntymäpäiviään viettävä nuorukainen.

Kehässä oli lisäksemme 2 saman ikäluokan urosta, molemmat reilusti vanhempia tosin. Onneksi Eero pääsi kiertämään kehää ensimmäisenä, niin ei ollut pahemmin häiriötekijöitä edessä.

Tuomarin hiplattavana.

Seisominen sujui kokeneen handlerin käsittelyssä kohtuullisen hyvin, samoin juoksu. Tuomarikin sai hiplata pikkumiestä ihan rauhassa.

Hyvin sujui; lopputuloksena oli 2. sija

Haltiassa

Käytiin vihdoin siipan kanssa tutustumassa Haltiaan, Nuuksiossa. Muutama viikko sitten pääsimme miltei perille, sillä kävimme naapureiden kanssa metsäretkellä siinä lähistöllä. Upea puinen rakennus, joka sopi tuohon paikkaan kuin nappi silmään. Sisällä oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Meitä kiinnosti eniten pääkaupunkiseudun viheralue – viherkehä. Sieltä löytyi kalamiehelle pari uutta kohdetta, ja koirien kanssa uusia metsikköjä jonne lähteä tarpomaan.

Kuvassa etualalla näkyvä näköalatorni oli miltei ylitsepääsemätön minulle. Korkeat paikat ovat ok, kunhan maa niiden alla on tukevaa. Ylös päästäkseen piti kävellä metallisia ja huojuvia ritiläportaita, ja hieman ennen ylintä tasoa jalat meinasivat sanoa yhteistyösopimuksensa irti. Sinnikkyydellä jatkoin matkaa. Maisema ei ehkä ollut ihan sitä mitä odotin, mutta tulipahan käytyä.

Kahvilan kahvi oli hyvää, ja mikä parasta siellä oli ilmainen wlan. EI käytetty, mutta tykkään kun moinen on tarjolla. Bongasinpa ”tutun” oppaankin infopisteestä. Edelliskesänä hän opasti ryhmiämme Savonlinnan maakuntamuseossa.

 

Kuva: Aura Piha, haltia.com

Siipan sijoitussopimus

Lueskellessani Kennelliiton sijoituskoira-sopimusta tuli mieleen, että tämähän toimisi myös ihmisten välillä – vai toimisiko?

Miten valita se juuri itselle sopiva huippuyksilö? Panostaako väritykseen, kokoon, karvojen laatuun vai luonteen hienouksiin. Kuka lienee Suomen paras kasvattaja ja mitenköhän pitkä jono hänellä on?

Hankkiako siippa 3 astutuksen ajaksi vai ostaako kokonaan omaksi? Pitääkö astutuksista syntyä jälkeläisiä vai onko kyseessä viihdekäyttö? Suurin kysymysmerkki lienee mitä sijoituyksilön kanssa pitää harrastaa, ja kuka siitä aiheutuvista kuluista huolehtii? Jos onnistuu saamaan golfaavan yksilön voinee varautua yksinäisiin iltoihin ja kohtuulliseen rahankulutukseen. Entä sitten lätkähullu; kannattaa ainakin huolehtia että vakuutukset ovat kunnossa. Huh mitä rahanmenoa!

Minkälainen olisi sopiva summa vakuusmaksuksi vai hoituisiko sijoitus ilman sitä? Milloin sijoittamisesta tulee kannattavaa bisnestä vai onko tämä oman työn ohella tehtävää toimintaa? Niin, ryhtyisinkö kenties joskus kasvattajaksi?

Koiran sijoitussopimuksessa puhutaan myös koiran mahdollisesta palauttamisesta. Onnistuisiko se myös siipan tapauksessa? Mitkä olisivat hyviä kriteerejä? Liian kulunut, mököttäjä, laiska, puhumaton… Koiran tapauksessa on kiellettyä siirtää omistajuutta kolmannelle taholle. Entä sitten ihmisten kesken?

Käytetäänkö sijoitettavaa yksilöä näyttelyssä? Mistä kisoista aloitetaan? Mr./Ms. Finland -kisoista vai kenties aluekarsintakisoista – olisikohan ne hyvä vastine matchshow:lle?

Taidan kuitenkin pitää oman siippani ihan kiinteästi ilman palautusoikeutta. Terveisiä vaan kotiin. Taas saa hengittää 🙂

Koiranäyttelyssä

Olin eilen Hyvinkäällä Vesikoirien ryhmänäyttelyssä ja perrojen erikoisnäyttelyssä ”kehäorjana”. Kaverini esitteli ensimmäistä kertaa itse koiransa näyttelyssä, ja minä olin hakemassa oppia miten siellä näyttelyssä pitää käyttäytyä. Mikäpä hätä aloittelevalla handelirilla oli tuota komeinta kundia esitellessä, kun saldona on jo muotovalio, junior winner ja vaikka mitä.

Naapurikehässä kisasivat lagotot, ja sivusilmällä kurkin kikkurakarvojen kisaamista. Narttujen puolella Milli-neidistä tuli muotovalio. Upea juttu!

Meidän pitää vielä treenata armottomasti seisomista, mutta muut näyttelyyn liittyvät jutut sujuvat kohtuuhyvin – tai sujuvat jos on hyvä päivä ja yhteistyö hotsittaa. Tavoitteena on osallistua lagottojen erikoisnäyttelyyn elokuussa. Huh.