Elämää ilman uunia

Kieroilmauunimme veti herneen nenään alkukesästä, eikä suostu enää lämpiämään kuin 50 asteeseen. Päätimme tehdä kokeilun miten pärjäämme ilman uunia. Liesi siis toimii yhä.

Hyvin on mennyt pari kuukautta, mutta pikku hiljaa kelien viiletessä alkaa kaipaamaan kokkaamista sisällä. Pitänee siis aloittaa ominaisuuksine vertailu. Onneksi valikoima on kohtuullisen suppea, sillä keittiöömme sopii vain 50 cm liesi ja väri on valkoinen.

Kesän aikana on tullut testailtua perus-grilliruuan lisäksi monenmoista kokkausta grillissä. Pizza on uusi suosikkimme. Ohje löytyi Hesarin Ruokatorstaista. Viikonloppuna testasimme mascarpone-mustikkapiirakka, jonka reseptiä jouduimme muokkaamaan vain paistoajan suhteen. Lisäksi olemme paistaneet leipää ja tehneet suolaisia piirakoita.

Siippa lupautui seuraavaksi tekemään makaroonilaatikkoa grillissä. Toivottavasti aktivoituu pian, sillä kyseinen ruoka tuunattuna meidän oloiseksi on ihan superhyvää – aurajuustoa, pastaa makaroonin tilalla, kaapista löytyviä kasviksia jne.

Kevään merkkejä

Viime viikonlopun vietin Levillä työmatkalla. Lapissa oli taas kerran kiva käydä, vaikkakin tällä kertaa suurin osa ajasta tuli vietettyä neuvotteluhuoneessa. Levi on täynnä tapahtumia, ja meidän reissumme aikana siellä hiihdettiin muun muassa Visma Ski Classics -pitkänmatkan hiihtokisa. Tuo tapahtuma minut sinne pohjoiseen veikin.

Ihanan lumisesta ja aurinkoisesta Lapista oli mukava palata kotiin, kun siippa oli hankkinut ämpärillisen tulppaaneja minua ilahduttamaan.

HAUskaa joulua

Ihanaa joulun aikaa ystävät, tutut ja kylänmiehet.

Tänä vuonna Sisu on käynyt elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä (EH), kisannut rally-tokon SM-kisoissa, potenut korvatulehdusta pariin otteeseen ja ollut hoidossa koirahoitolassa.

Eero vuorostaan sai 2 hyväksyttyä tulosta rally-tokon alokasluokassa ja aloitti agilityn.

Isäntäväki pääsi Välimerenristeilylle, vieraili poikien kanssa Kemijärvellä ystävien luona, aloitti aidanrakennusprojektin ja saa kohta uudet naapurit. Toivotaan, että he ovat koiraihmisiä 🙂

 

Keittiö muuttaa ilmettään

Meillä on 1970-luvulla tehty keittiö. Se on äärimmäisen epäkäytännöllinen ja kulahtanut. Suunnittelimme ensin isoa keittiöremonttia. Sellaista, jossa seinät kaatuvat ja vesipiste vaihtaa paikkaa. Vantaanportin K-raudan keittiösuunnittelija tavoitti hyvin toiveemme ja teki aivan loistavan suunnitelman. Asiassa on vain pieni mutta – se summa, joka remonttiin menisi. Hautasimme siis haaveet toistaiseksi ja päädyimme toteuttamaan köyhän naisen keittiöfiksauksen. Remontti on vielä vaiheessa, mutta tässä kuvat ennen ja nyt. Mitäpä tykkäät?

Keittiö sellaisena kuin se on viimeiset 40 vuotta ollut.

Keittiökoneet ja välitilalaatat on uusittu, mutta muuten mennään miltei alkuperäisellä ilmeellä. Tässä tämänpäiväinen tilanne.

Ovet ja taso ovat saaneet uudet kuoret. Nyt vielä fiksaillaan loput. Siitä sitten tulevassa bloggauksessa.

Satoa saatavilla

Hengähdin muutaman viikon lomalla, enkä ”ehtinyt” blogia päivittämään. Nyt alkaa kukkaloisto olla kohdillaan ja sato pikkuhiljaa valmistua. Krasseja olen kasvattanut jo vuosia omista siemenistä. On ollut jännää seurata, miten ensin tulivat oranssit ja punaiset kukat, ja nyt heinäkuun loppupuolella keltainenkin heräsi.

Kurkkuja ja tomaatteja

Kasvihuoneen ensimmäinen sato on jo syöty. Korianteria ja pinattia nautittiin yliannostuksen verran. Kesäkurpitsat piti siirtää ulos, kun eivät viihtyneet kasvihuoneen paahteessa. Hyviä alkuja on jo, joten eiköhän kohta päästä kesäkurpitsallakin herkuttelemaan. Parsakaali sinnittelee, muttei taida tehdä satoa. En taida osata kasvattaa sitä.

Chilissä on 3(!) hedelmää, ja innokkaana odotan niiden kypsymistä. Persilijaa on tänä kesänä syöty miltei joka ruuan kanssa, kuten myös tilliä. Avomaan kurkkuja on syöty viikon verran. Niitä näyttäisi tulevan ihan mukavasti. Kuori on jostain syystä aika vahvan makuinen.

Tomaatteja on syöty jo kymmenkunta, ja kuten kuvasta näkyy, on satoa tulossa mukavasti. Ensi vuonna kokeilen kiipeileviä tomaatteja. Vadelmia ja metsämansikoita löytyy omalta tontilta, joten ihan mukavasti olemme päässeet omavaraistalouden makuun.

Toivottavasti sinäkin pääset nauttimaan kotimaisista, lähellä kasvatetuista kasviksista ja hedelmistä.

Upeaa juhannusta

Kohta, toivottavasti jo pian, aukeavat pionit. Sinänsä ei kiirettä kun juhannukseksi on luvattu sadetta. Sade usein lakoonnuttaa kukat liian nopeasti, joten maltan odottaa ensi viikkoon.

Ihanaa loppuviikkoa ja juhannusta.

Kevät kukkien tulevi

Kevään ensimmäiset kukkijat alkavat pikkuhiljaa pistää parastaan. Ylimmäisessä kuvassa naapurin edellisvuoden narsissit uudessa sijoituspaikassaan. Onneksi intoutuivat leikkaamaan pensasaidan, niin me muutkin saamme ihastella moisia.

Rakastan esikoita, juuri näitä sinisiä. Ne ovat peruskukkia; kestäviä ja varmoja kukkijoita. Ostan joka vuosi paljon esikoita. Sisällä ne eivät montaa päivää jaksa kukkia, mutta kuistilla ovat kestäneet jo pitkälti toista kuukautta kukkivana. Tämän vuoden valkoiset ja punaiset kukat pääsevät kukkapenkkiin, jahka lopettavat kukkimisen. Taustalla helmililjat nostavat päätään.

Kevättähdet näyttävät myös viihtyvän hyvin myyrien rakastamassa kukkapenkissä. Toivottavasti myös muut kesän kukkijat ovat saaneet olla rauhassa. Jännitän josko rhodot malttavat kukkia. Syksyllä oli niin pitkään lämmintä, että ne alkoivat tuottaa toista kautta kunnes pakkanen katkaisi hyvin alkaneen kasvukauden.

Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikina kokeilevassa keittiössä

Olen ollut mukana Hopottajissa jo vuosia, ja päässyt sitä kautta testaamaan monia kiinnostavia tuotteita. Uusimpaan kampanjaan ilmoittauduin heti, sillä leipominen on mukavaa, ja kaikki uudet jutut kiinnostavat. Saimme testattavaksi Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikinan. Näitä taikinoita olisi hyvä olla aina pakkasessa, että saa taiottua nopeasti vieraille purtavaa. Eipä sillä, että nykyisin kävisi vieraita juurikaan yllätyskäynnillä saati muuten. Olen itse menossa miltei joka ilta, joten jos minut haluaa nähdä niin tervetuloa mukaan treeneihin, salille tai kylille.

No mutta asiaan.

Googlettelin jotain kivaa ohjetta, ja Kinuskikissan sivuilta löysin minttusuklaakakun ohjeen. No ei tullut minttusuklaakakkua, sillä minttu ei nyt iskenyt. Lähikaupasta löytyi appelsiinikrokanttisuklaa tummana versiona, joten päätin kokeilla sitä.

 

Helppo piirakka toteuttaa, ja maistui äidille ja miehelleni mitä mainioimmin. Päällä oleva koristelu on tehty Pirkka-appelsiinituorejuustolla, jota on värjätty kuivatuilla marjoilla.

Kannattaa kokeilla.

 

Myllyn paras

Hopottajat

Harjakaisia vaille valmis

Siinä se on, uusi kasvihuoneeni nimittäin. Innostuin viime vuonna ajatuksesta, ja jo tänä vuonna päätin toteuttaa hankkeen. Kasvihuoneen ostaminen oli simppeli juttu, mutta pystyttäminen vähän haastavampaa. Ensin tuskailtiin semi-epämääräisen kokoamisohjeen kanssa, sitten sairastettiin molemmat vatsatauti ja lopuksi korjattiin muutama väärin päin asennettu osa. Niin tätä tee-se-itse-pariskunnan arkea.

Nyt vähän somistusta huoneen ulkopuolelle ja sisälle kasvulavoja. Sitten odotellaan viikonlopuksi luvatun lumimyräkän ohimenoa, ja istutan ensimmäiset salaatit.

Ai mikä tuo punainen majan sisällä on? Meillä koirat osallistuvat ahkerasti kaikkeen tekemiseen, joten se on raatelulelu. Tietysti.

Kevättä rinnassa

Viikonloppuna aurinko lämmitti. Kyllä. Ainakin tuntui siltä. Siksi tuli himo ostaa esikkoja. Kävimme siipan kanssa tutustumassa Lanttilan Vantaanportissa sijaistevaan uuteen kirpputoriin, ja itsemyyntipisteestä löytyi käsitöitä tekevä rouva, joka kauppasi näitä ihania kevään piristäjiä melko edulliseen hintaan. Kolme pussillista kukkia vaihtoi omistajaa, ja sain syyn kaivaa vanhan viinilaatikon varastosta esille. Kovasti kaipailen Alkoon näitä puulaatikoita, joita sai jos osti laatikollisen viiniä. Pitää tunnustaa, etten ole koskaan ostanut kotiin niin paljoa viiniä kerralla, mutta työn kautta moinen onnistui. Viinilaatikko toimi meillä ensin Sisun lelulaatikkona, mutta koiran kasvettua ja emännän ostohulluuden paisuttua ei laatikko enää riittänyt. Nyt se saa jatkaa elämäänsä kukkalaatikkona. Hyvä niin.

Ihanaa kevään odotusta.