Sisusta vuoden rally-tokolagotto

Lauantaina Suomen lagottoklubin vuosikokouksen yhteydessä palkittiin menestyneitä lagottoja. Aurinkoinen sää taisi vaikuttaa, sillä paikalle oli harmillisesti vaivautunut vain muutama palkittava.

Kisasimme Sisun kanssa aktiivisesti viime vuonna. Alkuvuodesta tosin pidimme emännän motivaation palauttamiseksi kisataukoa, mutta kun se maaliskuussa löytyi, otimme superspurtin kisaamiseen. 11 kisaan osallistuimme ja kauimmaiset kisat olivat Salossa, Heinolassa ja Loimaalla. Tavoitteena kyllä oli pysyä täällä pääkaupunkiseudulla, mutta vähän lipsuimme tuossa.

Kisasimme avoimen luokan läpi noin kuukaudessa. Nopeamminkin se olisi mennyt jos vain olisimme mahtuneet mukaan kisoihin. Voittajaan meni näköjään myös reilu kuukausi, mutta kesäkuussa kisasimme kaksi kisaa samana päivänä. Voittajaluokasta en itse asiassa muista juurikaan mitään, paitsi se, että Inkoon kisoissa olimme myös Mes-luokassa nollakoirakkona, ja tuloksena oli jotain 21/100. Emme siis olleet vielä kisavalmiita mestariluokkaan.

En muistanutkaan, että olemme pitäneet syyskuusta marraskuuhun kisataukoa, koska yhä tuli palautetta, ettemme ole mes-tasoa. Tämä selvisi Kennelliiton järjestelmästä tuloksia lukiessa.

Ystäväni Riikka teki syksyllä tuomariharjoittelua ja tarvitsi tuomaroitavaksi mes-luokkaan tietyn määrän koirakoita. Siksi siis kiersimme loppuvuodesta kisoja ahkeraan. Syyskuun ahdistuksen jälkeen tuli 2 loistotulosta Espoosta ja Heinolasta peräkkäisinä päivinä. EKK:n kisojen tulos antaa myös ensimmäisen kiinnityksen valion arvoon. Seuraavana viikonloppuna kävimme nöyrtymässä 0-tulokseen Loimaalla ja siitä viiikon päästä saimme kolmannen hyväksytyn ja RTK4:n. Sitten olikin aika laittaa vuosi 2015 pakettiin.

Summa summarum, voitimme kirkkaasti vuoden rally-tokolagottokisan 45 pisteellä, kun toiseksi tulleet Tuulikki ja Rico saivat 39 pistettä. Lagottoväki on alkanut kisaamaan aktiivisesti rally-tokossa, joten ensi vuonna emme enää taida olla palkintopallilla. Ihailemme siis palkintomaljakkoa vuoden ajan.

Rotunsa paras pentu

Osallistuimme sunnuntaina Eeron kanssa Best In Puppy -näyttelyyn Messukeskuksessa. Ensin piti trimmata, vaikka vasta maanantaina kävimme Senjan luona trimmissä. Mistä noita karvoja oikein tulee? Substraaliako te tuolle koiralle syötätte, kuului kysymys. Mia uskaltautui elämänsä ensimmäistä kertaa koiranäyttelyyn, ja joutui heti assarin hommiin lenkittämään Eeroa, ja pitelemään hihnaa aina välillä. Onneksi ei tullut kannoa, joten saanemme hänet toistekin mukaan.

Ihan kivasti eteni näyttely. Ensin Eero valittiin parhaaksi pikkupojaksi kolmen 5-7 kuukautisen uroksen joukosta. Sitten kisasimme paria kuukautta vanhempaa urosta vastaan, ja voitto tuli siinäkin (KP).

Katajakonnun Pretty Pixie -neiti asettui vastaamme rotunsa paras -kisassa, ja niin vain Eero otti voiton myös tuossa kisassa.

Ihanasti jaksoi meidän pikku-ukko kisan tähän asti. Ryhmäkehä alkoi reilun tunnin kuluttua, ja siihen Eeron keskittyminen ei enää oikein riittänyt. Noutaja ja spanielit tulivat ja veivät voiton kotiin. Koheltava lagotto ei jostain syystä tuomaria sytyttänyt…

Kasiryhmän kehää tuomaroi tänä syksynä lagottojen tuomarointioikeudet saanut Vesa Lehtonen. Hän jaksoi löytää jokaisesti koirasta hienosti hyviä puolia, ja jutusteli vielä pitkään Senjan kanssa palkintojen jaon jälkeen. Hyvä mieli jäi tästä kisasta.

Iso mies

Hurmuripoikamme on jo puolivuotias. Niin se aika vain menee nopsaan.

Ilmoittauduimme Best in Puppy -näyttelyyn Messukeskukseen, ja lisäksemme sinne on tulossa 9 muuta lagottopentua kisaamaan parhaan pennun palkinnosta. Onhan siellä toki paljon muitakin rotuja esillä, mutta niistä viis.

Hankin tänään Genoskoperin MyDogDNA-testikitin. Tarkoitus on testata Sisu, joka on jo aiemmin antaneet verinäytteen Hannes Lohen työryhmän koirien geenitutkimukseen. Jalostustoimikunnan paperi ja Helsingin yliopiston rotukysely on myös täytetty Sisun osalta, joten kuvittelen hetken olevani hyvä ihminen.