HAUskaa joulua

Ihanaa joulun aikaa ystävät, tutut ja kylänmiehet.

Tänä vuonna Sisu on käynyt elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä (EH), kisannut rally-tokon SM-kisoissa, potenut korvatulehdusta pariin otteeseen ja ollut hoidossa koirahoitolassa.

Eero vuorostaan sai 2 hyväksyttyä tulosta rally-tokon alokasluokassa ja aloitti agilityn.

Isäntäväki pääsi Välimerenristeilylle, vieraili poikien kanssa Kemijärvellä ystävien luona, aloitti aidanrakennusprojektin ja saa kohta uudet naapurit. Toivotaan, että he ovat koiraihmisiä 🙂

 

MES-luokan voitto!

Lauantaina kisattiin kotiseuramme EKK:n rally-tokokisat Agimestassa, Espoon Juvanmalmilla. Tuttu halli ja muuten vapaa päivä antoi viitteitä, että kisa voisi mennä hyvin. Oli muuten outoa, kun ei tarvinnut talkoilla kisojen yhteydessä.

Tuomari Anna Pekkala oli suunnitellut radan, jota kommentoin kotona ”on tehtävissä”. Syyskuussa hankittu nollatulos ehkä painoi takaraivossa, joten en uskaltanut toivoa mitään.

Pääsimme kisaamaan päivän viimeisenä ryhmänä kaikkien idoleittemme joukossa. Roni, Rico, Minttu ja muut koirakamut ovat tuntuneet olevan todella kovatasoisia, ja vihdoin pääsimme samaan luokkaan heidän kanssaan.

Kaunista katsottavaa ja tuomarilta meni ehkä pari pikku virhettä ohi. Olin niin tyytyväinen meidän suoritukseen.

Tässä vaiheessa ei vielä ollut tietoa miten Hilla suoriutui. Tekivät Eva-Lotan kanssa hyvännäköistä jälkeä, joten voittajasta ei ollut tietoa.

Ykkössija tuli, kuten kevään VOI-luokan kisassakin. Kotihallissa on etunsa. Saatiin ensimmäinen kiinnitys valioksi. Nyt vain turkkia kasvattamaan ja näyttelyssä käymään. Ai niin, ja pitäähän ne 2 muutakin 95 tai parempaa tulosta hankkia.

 

RTK3 ja kohti Mestariluokkaa

Salossa kaikki on suurta.

Suomen Rally-tokoyhdistys järjesti lauantaina tuplakisat Salon Koirahallissa. Olimme siipan kanssa siellä koko päivän talkoilemassa ja Sisun kanssa kisasimme sekä ulko- että sisäkisoissa. Pohjalla meillä oli yksi hyväksytty Voi-luokan tulos, ja päivän tavoitteena ainakin yksi hyväksytty tulos.

Siippa hävisi sisälle hoitamaan pisteiden laskua ja minä jäi ulos rakentamaan Mes-rataa. Rata oli kohtuullisen haastava, ja koirien lämmittelyalue ihan siinä vieressä, joten monella koirakolla riitti häiriöitä liiaksi asti.

Lupailin treenikavereille, että jos emme saa luokkanousua lähdemme mukaan SM-kisajoukkueeseen. Ensimmäinen kisa oli ulkona, ja lämmittelyssä meni kaikki mahdollinen pieleen; Sisu karkasi sisälle isäntää moikkaamaan, ei halunnut tehdä mitään ilman namipalkkaa ja oli muutenkin tottelematon tunari. Tuomarille jo ”naureskelin”, että taidetaan lopettaa lähtöruutuun. Onneksi Sisu siitä intoutui, ja radalle päästyämme toimi oikein mallikkaasti. Saimme vain kaksi 1 pisteen virhettä eli saldona oli 98/100. Käytösruutukin meni sisumaisen mallikkaasti eli kun kerran sai olla maassa, niin jätkä vetäisi lököttelyasennon. Hävisimme kuulemma voittajalle 5 sekuntia, mutta mitäpä siitä. Plakkarissa 2. sija ja ruokaa, uusi hihna ja matkajuomakuppi.Sitten koirien ulkoilutusta, tuttujen kanssa hengailua ja toinen kisa sisähallissa. Rata oli eri tavalla haastava kuin mitä ulkona oli. Pujottelussa oli noutokapuloita tötsien sijaan, ja ne tuntuivat olevan monelle haastavia. Sisukin hävisi siinä kontrollista, mutta ei muuta kuin eteenpäin. Jonkin verran tehtiin 1-3 pisteen virheitä ja lopun käytösruudussa Sisu oli sitä mieltä, ettei istuminen ole kivaa, kun ensimmäisessä kisassa sai kerran maata. Siitä sitten myös 10 TVÄ. Saldona oli 74/100 ja taas 2. sija. Tässä sisäkisassa tuli vain 2 hyväksyttyä tulosta eli hyvin meillä meni. Kotiinviemisiksi saimme taas ruokaa, hihnan ja matkajuomakupin.

Vielä pari tuntia talkoilua ja sitten veimme koirat uimaan Vuohensaaren veneidenlaskupaikalle. Jätkät noutivat keppiä aivan into piukeana. Koirat takaisin autoon, ja matka jatkui Lohjalle, jonne jäin kokoustamaan Suomen Lagottoklubin asioita. Päivälle tuli kyllä mittaa, kun lähdimme kuuden jälkeen aamulla ja kotiuduin puoli kymmenen maissa. Onneksi tuli hyviä suorituksia radoilla ja saimme päätöksiä aikaiseksi kokouksessa.

Lämpöistä kesäkuun loppua.

Soukanrannassa

Vietimme juhannuksen pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla. Aaton keli vaikutti mukavalle, joten lähdimme uittamaan poikia meren rantaan. Tavoitteenamme oli mennä Haukilahden koirarannalle, mutta koska kuski ei ajatellut minne ryhmittyi kehä II:lla, niin päädyimme Suomenojan suuntaan. Siipalle tuli mieleen Soukan ranta, jossa hän on käynyt monesti pilkillä. Sinne siis.

Meri-ilma tuoksui poikien nenään jo Soukankaarella, ja takaluukussa alkoi innokas liikehdintä. Olimme ajatelleet tekevämme ensin pienen kävelylenkin ja mennä vasta sitten uimaan. Väärä suunnitelma, ainakin poikien mielestä. Jätkät pistivät nelivedot päälle, joten olihan sitä päästävä uimaan. Veneiden laskupaikka on yleensä luvallinen paikka uittaa, joten siellä nuo vettä rakastavat könsikkäät sitten pulikoivat sielunsa kyllyydestä.

Uinnin jälkeen kiersimme venesataman, ja kävimme ihastelemassa venekerhon valmistautumista juhannukseen. Ihana ilma, joutsenia rannassa ja tyytyväiseksi uitetut koirat – oi, kun satamassa olisi ollut vielä kahvila avoinna.

Tänään nautimme muuten kollegani kanssa ensimmäisen terassilounaan Helsingin keskustassa. Tästä se hellekesä alkaa – vai alkaako?

Ihmishakua Santahaminassa

Saimme mahdollisuuden treenata ihmishakua Santahaminan Helsinkiradalla sunnuntaina. Olen käynyt tuolla muutama vuosi sitten Sisun kanssa tutustumassa, joten tiesin suunnilleen mitä odottaa. Ihana auringonpaiste, vaikkakin jäätävän kylmä keli odotti meitä tuolla upealla saarella heti aamutuimaan.

Aamuvuoroon oli ilmoittautunut lisäksemme kokeneet konkarit, joten saimme hyviä vinkkejä lajiin. Pojat olivat aivan ihmeissään, kun löysivät huoneiden sokkeloista tätejä. Niin, ja mikä parasta, tädit antoivat nameja ihan superpaljon.

Kävelimme ensin talon läpi, jotta pojat saivat tuntumaa ”labyrinttiin”. Sitten Sisu kehiin, ja ”kadonneiden” etsintään. Sisu tiesi mitä teki, ja tädit löytyivät nopsaan. Sitten oli henkilökunnan vuoro siirtyä maalimiehiksi ja piiloutua. Nopeasti nuo jo lajia osaavat koirat meidät merkkasivat ja saivat palkkansa. Lopuksi oli Eeron vuoro päästä etsintähommiin. Nuorta miestä taisi kiinnostaa enemmän nartut, joten heebo juoksenteli siellä edestakaisin. Kaikki kolme maalimiestä kyllä löytyivät, muttei sällillä oikein ollut aikaa jäädä syömään nameja. Seuraavalla kerralla Eerokin jo toivottavasti tajuaa mitä siellä talossa pitäisi tehdä.

Treenin jälkeen kävimme lenkillä Saharassa. Pojat nauttivat täysin siemauksin jäisellä aavikolla kirmailusta ja henkilökunta lämmittävästä auringonpaisteesta. Kolme tuntia ulkona ja jääkylmässä hallissa tekivät tehtävänsä. Koko poppoo vetäisi tunnin päiväunet kotiuduttamme. Nyt parannellaan jumiutuneita niskoja – olimme siipan kanssa molemmat jännittäneet kylmässä hartoita.

Aurinkoista maanantaita.

Kisoihin ilmoittautuminen

Hei me pujotellaan.

Viikonloppuna oli aika ilmoittautua kaksiin rally-tokokisoihin. Lajin suosiosta kertoo se, että jos mielii kisaamaan, on ilmoittautuminen tehtävä ensimmäisen minuutin aikana.  Vaihtoehtoina on valvoa puoleen yöhön tai laittaa kello herättämään. Tänä viikonloppuna tuli liikuttua sekä jumpissa että Eeron kanssa ulkona sen verran paljon, että päädyin herätyskelloon.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli vielä helppo, sillä ilmoittautumisen saattoi tehdä sähköpostilla – puhelimesta totta kai. Valveutunut ilmoittautuja, joksi itseni lasken, on kirjoittanut meilin valmiiksi ja vain lähetys on tehtävä tasan klo 0.00. En jostain syystä luota ajastettuihin sähköposteihin tässä asiassa…

Sunnuntain ja maanantain välinen yö aiheutti sydämentykytyksiä, sillä bongasin HSKH:n rally-tokoilijoiden sivuilta muutama minuutti ennen puolta yötä ilmoittautumislomakkeen. Sähköpostin lähetyksen sijaan jouduin avaamaan vauhdilla koneen, ja naputtelemaan kikkurakarvan tiedot vauhdilla lomakkeelle. Onneksi kerättävä tieto on aina samaa, joten osaan koiran rotukoodit sun muut ulkoa.

Nyt meillä on Sisun kanssa kaksi kisapaikkaa tiedossa maaliskuulle. Vielä on siis aikaa löytää yhteinen sävel kisaradan suorittamiseen.

Pojat tokon intensiivikurssilla

Käymme Eeron kanssa tokoilemassa EKK:ssa puolikkaalla vuorolla Agimestassa. Viime lauantaille seura oli järjestänyt Korrin pariskunnan kouluttamaan tokoa. Riitta ja Pekka ovat tunnettuja tokokouluttajia, ja heistä molemmista asti hyvin syvän osaamisen ja halun auttaa. He ovat molemmat myös tokon maajoukkuevalmennusrenkaassa eli tietotaitoa piisaa. Tunnustin heti alussa molemmille kouluttajille, että en oikein osaa tokon sääntöjä, vaikka sääntökirja monin merkinnöin kotoa löytyykin. Yhtä kisaa olen ollut seuraamassa, muttei ideologia vielä tuolla kerralla täydellisesti auennut.

Ohjeistuksen mukaan Eerolle oli varattu 15 minuutin opastus 1,5 tunnin vuoron aikana. Otin Sisun mukaan, jotta voisimme treenata muutamia rallyliikkeitä Eeron vuoroa odotellessa. Yllätys yllätys, aika moni oli perunut tulonsa, joten meitä oli harjoitusvuorolla vain 3 ja Sisukin pääsi oppiin.

Ensin Eero ja minä pääsimme Pekan ”käsittelyyn”. Keskustelimme osaamisestamme (heikkoa) ja mitä haluaisin käydä läpi. Päädyimme treenaamaan siirtymistä kahden liikkeen välillä. Loistava harjoitus. En ollut ymmärtänyt, että sellaistakin pitäisi miettiä. Teimme liikkeestä maahan ja hyppy -liikkeet sekä siirtymisen. Lisäksi harjoittelimme hallittua luoksetuloa (tai no, hallittua ja hallittua). Reilu 40 minuttia meni kuin siivillä. Sitten pieni pissalenkki ja Eero autoon odottamaan.

Seuraavaksi Sisu pääsi Riitan käsittelyyn. Treenasimme häiriötä, mikä on meille kisatilanteessa suuri haaste. Kaikki muu kiinnostaa paitsi radan suorittaminen hallitusti. Taidan ottaa kotitreeniin häiriöksi sen parhaan eli siipan. Lisäksi kokeilimme etu- ja takapalkkaa liikkeestä seiso -harjoituksessa. Etupalkka tuntuu olevan Sisulle SE juttu. Lopuksi teimme toisen koirakon kanssa kisan aloitustreenin eli kehään saapumisen vuorollamme + luoksetulon. Taas meni reilu 40 min. kuin lentäen.

Molemmat kouluttajat kannustivat meitä kokeilemaan tokon alokasluokkaa kisamielessä. Se tarkoittaisi sitä, että ohjaajan pitäisi paneutua lajiin ”asiaankuuluvalla hartaudella”. Sain hyviä vinkkejä treenailuun, ja uskoa siihen, että pojissa on potentiaalia. Onkohan emännässäkin?

Jatkukoon vuosi onnellisimmissa merkeissä

Kyllä meitä nyt koetellaan. Jouluna Eero loukkasi anturansa, ja joutuu yhä pitämään tassusuojaa ja syömään antibiootteja. Eilen kävimme Sisun kanssa kaverimme luonna Jäniksenlinnassa pitkällä uuden vuoden kävelyllä. Kesken metsälenkin Sisu alkoi ontua vasenta etutassuaan. Sälli reippaili onneksi lenkin loppuun, sillä 15 kiloa on aika raskas paino, jos sitä pitää pitkän matkan kantaa.

Kotona tutkimme tassua, ja sieltä löytyi liian pitkäksi kasvanut kannuskynsi, joka oli pahasti repeytynyt. Se oli niin kipeä, että koiruus meni aivan shokkiin kun puhdistimme sen. No ei muuta kuin eläinlääkärin aikaa varaamaan. Saimme onneksi ajan aamupäivälle Tammiston Univetiin, joten enää muutama tunti on kärsittävänä.

Huomenna olisi ollut Tamskin rally-tokokisat Lempäälässä, jotka jäävät nyt sitten dopingsäännösten vuoksi väliin. Eipä kipeän koiran kanssa muutenkaan kannata lähteä kisailemaan. Uusi yritys sitten joskus keväämällä.

Toivottavasti tänä vuonna ei satu enempää onnettomuuksia. Toivotan sinulle menestyksekästä alkanutta vuotta.

Syksy on tullut

Hups, onpa viime postauksesta kulunut aikaa. Kesä oli vain kertakaikkisen kiireinen, ja päätin osin myös pitää mediapaussia kesäloman ajan. Kun vihdoin ja viimein pääsimme lomalle oli elämäämme tullut ilahduttamaan Eero. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on piisannut siitä lähtien. Vanhempi (kuvassa näkyvä Sisu) koiramme on rauhottunut, ja tuntuu aivan viisaalle aikuiselle. Onneksi hänestäkin löytyy aina välillä villisti telmivä koiruus.

Kesällä uitettiin koiria urakalla, mutta nyt on sinilevä vallannut Rajasaaren, joten uiminen on vähentynyt – ainakin siellä.

Kesälook – ainakin melkein

Jos mä makaan näin, niin ethän leikkele enempää?

Meidän sällille piti viritellä kesälookia, mutta vuoroon astuikin trimmaussaksien teroitus. Homma jäi puolitiehen, sillä en halunnut jyystää puolitylsillä (vai puoliterävillä) saksilla. Lagottoväki vinkkasi innokkaasti JoLen puolesta, joten yhteydenotto sinne. Sakset tiistaina postiin ja torstaina takaisin. Voiko nopeampaa palvelua toivoa?

Tänä viikonloppuna on vuorossa turkin lyhennys. Luvassa siis vakavaluonteisia keskusteluja koiraeläimen kanssa.

Lystiä viikonvaihdetta.