Ystävänpäiväksi

Tänä vuonna ystävänpäiväkortit ovat melko hempeitä. Kuvat ovat Sinellistä hankitut Gorjuss ja Wellington. En ehtinyt tekemään kovin montaa korttia, ja päädyin näihin jo olemassa oleviin kuviin.

Ensimmäiset kortit ovatkin kuulemma jo menneet perille.

Hyvää lähestyvää ystävänpäivää.

Kevättä ilmassa

Sunnuntaina sen aisti ihan selvästi. Lumi alkaa sulaa, lammikoita ilmestyä, maa paljastuu ja aurinko pilkistää.

Meidän viikonvaihde kului normaalikuvioissa ja olympialaisia katsellen. No, olihan mukana vähän lukupiireilyä Järvenpäässä. Tällä kertaa teemana oli Täydellinen rauha, mutta keskustelu karkaili väkisin erään paikallisen koulun asioihin – olihan paikalla 4 opettajaa. Sakkorangaistus työasioista puhumiseen ei olisi ollenkaan hullumpi juttu

Sunnuntaina vietiin pojat perinteikkäästi Pitkäkosken koira-aitaukseen telmimään. Sisun mielestä koirapuistossa voi piipahtaa, mutta periaatteessa se on booooring. Eero taas viihtyisi siellä loputtomiin. Hän ei edes huomaa jos teemme lähtöä, kunhan koirakamuja piisaa.

Illalla vähän Sisun trimmausta ja korvien puhdistusta. Siihen päälle lauantaimakkaran etsintää eri puolilta taloa.

Ihanan rauhallista ja aikataulutonta viikonloppua on kiva viettää välillä. Ensi viikonloppuna onkin täysi hööki päällä, ja juostaan kilpaa kellon kanssa.

Seuraavassa postauksessa ystävänpäivän luomuksia, jahka saan ne purettua kamerasta.

ps. olen saanut jumppavaihteen päälle pitkästä aikaa, joten ehkä siksikin kevät tekee tuloaan.

Hyvää Ystävänpäivää

Hempeä linja näissä askarteluissa, kuten kaiketi pitääkin olla. Yläpuolella oleva kääre pitää sisällään Fazerin uuden mansikka-vanilija-suklaalevyn.

Osan korteista ehdin lähettää, ja osa oli tarkoitus jakaa tänään töissä. Tauti kuitenkin kaatoi minut sängyn pohjalle, joten osa jää odottamaan ensi vuotta.

Askartelupöytä saapui eilen. Olin kuitenkin niin puhki, etten jaksanut koota sitä. Siipan mukaan olen todella sairas, kun en ole värkkäämässä koko ajan jotain. Niin kai se on. No, pöydästä lisää sitten kun olen taas tolkuissani.

Kaunein korttini so far

Olen opiskellut ahkerasti elementtien asettelua kortteihin. Haastavaa puuhaa, kun SE puuttuu. Ai mikä? Ne se täydellinen visuaalinen silmä. Pitää mallata, pähkiä, kokeilla ja erehtyä.

Tässä nyt kuitenkin mielestäni kaunein korttini tähän mennessä. Kortti oli mielestäni jo valmis, mutta eilisellä Sinelli-visiitillä ostoskoriin liimautui Fiskarsin perhosleimasinsarja, ja sillä tein vielä puuttuvan osan tuohon vanharoosa-harmaa-korttiin. [edit: ei näköjään ollut valmis, sillä alla on toivottavasti lopullinen versio kortista]. Ystävälle-teksti viimeistelee kortin, eikö vaan?

Ystävälle-tekstin kanssa.

Työn alla on useita hempeitä juttuja – lähestyyhän ystävänpäivä jo kovaa vauhtia.