Häiriötreeniä

Meillä kun ei poikien kanssa koskaan tehdä mitään, niin tänään tuli illalla vastaan kaksi tällaista masentunutta kaveria. Jotain hauskuutta piti kuulemma keksiä. No, vähän peruutusharjoituksia kalapalkalla ja paikallaolotreenia barffipalkalla oli herroille sopiva juttu.

Päivällä kävimme kävelemässä Sellossa. Tavoitteena on opettaa pojat kaikenmoisiin paikkoihin, meluihin ja alustoihin. Sellossa oli kyllä opettavaista. Molemmat pojat rauhoittuivat melko nopeasti, mutta ihmispaljous ihmetytti ja paikkoja olisi ollut kiva päästä haistelemaan paremmin. Eeroa jänskätti todella paljon liukuportaisiin meno. Sisusta sekin oli ok.

Sellon käynnin jälkeen pojat pääsivät Perkkaan koirapuistoon juoksemaan. Olimme omalla porukalla pienten puolella, sillä pitää yhä varoa Eeron nuljuluun murtumaa.

Kotiuduttuamme otimme pienet tirsat koko porukalla, ja sitten sinkaisimme Eeron kanssa Vapaalan puistoon juoksua treenaamaan. Olisi hienoa jos saisin Eerosta itselleni lenkkikaverin. Tällä hetkellä nopeutemme ja kestävyytemme eivät täsmää, mutta ehkäpä jonain päivänä.

Tylsää elämää siis Tyttökummun pojilla. Voi kun joku keksisi heille joskus jotain kivaa.

Sisarustapaaminen

Eeron neljä sisarusta asuu pääkaupunkiseudulla, ja viideskin kohtuu lyhyen ajomatkan päässä. Kävimme marraskuussa yhteisessä lonkkakuvauksessa Mevetissä, ja siellä virisi idea treffata. Saimme ajankohdan nopeasti sovittua, ja mikä parasta kaikki pääsivät mukaan. Koko Foogelin O-pentue eli Hippu, Tosco, Zaida, Eero, Melba ja Ruska kokoontui eilen Puolarmetsässä, ja lenkkeilimme vajaat 2 tuntia. Olipa mukavaa tavata kaikki, sekä koirat että ihmiset. Mukana oli kaksi bonuskoiraa eli meidän Sisu ja Zaidan perheen toinen koira Dixie.

Lievää väsymystä oli ilmassa kotimatkalla. Henkilökunta tykkää kovasti moisesta.

Ensi sunnuntaina uusi yritys, kun lapsosten isä Alex saapuu joulunviettoon pääkaupunkiseudulle.

Vantaankoskella

Koski kuohuu

Käytiin eilen poikien kanssa rauhallisella kävelyllä Vantaankosken rannalla. Tai no, rauhallisella ja rauhallisella. Ainakin henkilökunnalla oli moinen tavoitteena. Pojat olivat superinnoissaan kuohuvasta koskesta ja vauhdikkaasti juoksevasta vedestä. Eeron oli ihan pakko päästä kahlaamaan jäiseen veteen.

Alueella tehdään mittavia remonttihommia, joten kävelytie oli semivaarallinen maasta pilkistävine raudoitusrautoineen.

Pakko päästä uimaan.

Kevät tulla tupsuttelee pikkuhiljaa, ja kohta kosken rannallakin alkaa vihertää. Sitä odotellessa lenkkeilemme taas tovin kotinurkilla.

Ensimmäinen ja viimeinen kuva: Sony Xperia
Keskimmäinen kuva Samsung Galaxy Tab III

Kevättä ilmassa

Sunnuntaina sen aisti ihan selvästi. Lumi alkaa sulaa, lammikoita ilmestyä, maa paljastuu ja aurinko pilkistää.

Meidän viikonvaihde kului normaalikuvioissa ja olympialaisia katsellen. No, olihan mukana vähän lukupiireilyä Järvenpäässä. Tällä kertaa teemana oli Täydellinen rauha, mutta keskustelu karkaili väkisin erään paikallisen koulun asioihin – olihan paikalla 4 opettajaa. Sakkorangaistus työasioista puhumiseen ei olisi ollenkaan hullumpi juttu

Sunnuntaina vietiin pojat perinteikkäästi Pitkäkosken koira-aitaukseen telmimään. Sisun mielestä koirapuistossa voi piipahtaa, mutta periaatteessa se on booooring. Eero taas viihtyisi siellä loputtomiin. Hän ei edes huomaa jos teemme lähtöä, kunhan koirakamuja piisaa.

Illalla vähän Sisun trimmausta ja korvien puhdistusta. Siihen päälle lauantaimakkaran etsintää eri puolilta taloa.

Ihanan rauhallista ja aikataulutonta viikonloppua on kiva viettää välillä. Ensi viikonloppuna onkin täysi hööki päällä, ja juostaan kilpaa kellon kanssa.

Seuraavassa postauksessa ystävänpäivän luomuksia, jahka saan ne purettua kamerasta.

ps. olen saanut jumppavaihteen päälle pitkästä aikaa, joten ehkä siksikin kevät tekee tuloaan.

Pakkasparrat

Sisu

Poikien kanssa tuli ulkoiltua viikonloppuna oikein urakalla. Molempina päivinä oli mitä upein keli, joten olihan sitä puettava toppavaatteet päälle, ja mentävä pellolle. Lauantaina onnistui pitkästä aikaa sekin, että treffasimme kaverin kanssa, ja koirat saivat juosta pari tuntia vapaana metsässä. Ei kovin helppoa järjestää moista talven kiireiden keskellä.

Eero

Viime viikolla päästiin normaalirutiineihin treenien osalta eli Sisu treenaa maanantaisin ja keskiviikkoisin, ja aina välillä Eero pääsee mukaan maanantaitreeneihin. Emäntä sitten kouluttaa joka toinen keskiviikko ja joka perjantai. Aika koiraurheilupainotteiseksi meni taas tämä elämä – tänäkin kevättalvena. Tekisi mieli treenata Eeron kanssa jotain tokoon liittyvää, mutten taida haluta enää yhtään kiinteää osaa lisää kalenteriini.

Aurinkoista vuoden neljättä viikkoa.

Koira 2013

Heinämies

Tämä viikonloppu menee enemmän tai vähemmän Koira2013-tapahtumassa. Olimme EKK:n porukan kanssa rakentamassa Messukeskuksen näyttelykehiä torstaina, siippa kävi perjantaina messuilemassa ja herkuttelemassa currywurstilla (himo taisi jäädä päälle Berliinin reissulta), ja tänään kävimme tapahtumassa vieraina. Illalla olimme varalla päivystämässä jos meitä olisi tarvittu. Vapaa ilta tästä sitten kuitenkin tuli. Huomenna siipalla on vuorossa vielä purkuhommat.

Kovasti tekisi mieli mennä katsomaan lagottojen kehää huomenna, mutta taidan lähteä poikien kanssa lagottojengillä Espooseen metsäkävelylle. Viikolla ei juurikaan ehdi hemmojen kanssa päivänvalon aikaan ulos, joten viikonloppuna siitä on nautittava.

Flunssaa pukkaa, mutten anna sen nujertaa.

Juoksuvyötä treenaamassa

Viikonlopun teemana oli innostaa Sisu pitkän tauon jälkeen valjaisiin. Aika herättelevää oli huomata niitä päälle pukiessa, että jouduin löysäämään vatsan ali menevää remmiä yli 5 cm. Huh, onpa poika kasvattanut massaa!

No, valjaat sain tällä kertaa päälle ilman isompaa ”Ruusujen sotaa”, mutta niiden kanssa käveleminen tuntui yhä olevan haasteellista. Alun hankaluuksien jälkeen kävely tosin sujui kohtuullisen mallikkaasti. Maassa olevat hajut auttoivat kummasti unohtamaan oudosti kiristävät valjaat.

Toinen outous oli juoksuvyö, jota halusin testata. Mielessä siintää keväiset lenkkeilykelit, ja halu yhdistää koiran lenkitys ja oma juoksulenkki muutaman kerran viikossa.

Jotain hyvää huonossakin kokonaisuudessa. Sisun nelivetovaihde oli unohtunut kytkeä päälle, joten tällä kertaa ei tarvinnut kärsiä jatkuvasti vetävästä koirasta.