Elämystä etsimässä

Sain edellisestä työpaikasta läksiäislahjaksi elämyslahjan. En tiedä miten paljon miespuoliset kollegat olivat vaikuttaneet lahjan sisältöön, mutta paketin kannessa luki elämysajo joko ferrarilla tai lamborghinilla. Päädyin valitsemaan lamborghinin, sillä ferraria olen jo kerran päässyt kokeilemaan.

Sain lahjan jo miltei vuosi sitten, mutta Great Days järjesti ajoaikoja vain huhti-lokakuulle. Halusin pelata varman päälle ja odotella parempia kelejä.
Lauantaina vihdoin koitti odotettu ajopäivä, ja ruotsalaiset herkut odottivat Huopalahdessa kuskejaan. Olin odottanut, että treffipaikalla olisi ollut jotain vähän fiilistä nostattavaa, vaikka banderolleja tai lippuja, mutta ehkäpä tässä tapauksessa autot puhuivat puolestaan.

Lambon omistaa ruotsalainen Waldo, ja hän lähti kanssani ajelulle. Olin ehkä vähän huono vieras, kun en ymmärtänyt kysyä tehoista, maksiminopeudesta tai muusta vastaavasta. Sen verran kuitenkin autoista puhuttiin, että näitä pelejä tehdään nykyisin vain automaattivaihteisina – mikä helpotus! Ainut mitä jännitin etukäteen oli josko osaan ajaa manuaalivaihteisella autolla vuoden automaatilla kurvailun jälkeen.No, olihan se hieno ja kiihtyi näpsäkästi. Tarvontien alkupäässä ei vain kovin vauhdikkaasti uskalla päästellä, kun 80 km/h -rajoitus pitää järjen päässä. Onneksi loppumatkasta sai sentään ajella vähän kovempaa.

Poloinen

Kohta se on täällä! Viikko pitää vielä odotella, että pääsen taas ”oman” auton rattiin.
Luovutin edellisen työsuhdeautoni pois toukokuussa 2011 (muistan kyllä päivänkin ja kelin :o), ja siitä lähtien olen aina välillä harmitellut auton puutetta. Saan toki siipalta auton aina lainaan kun tarvis, mutta jumppatunnit, pikakoukkaukset töiden jälkeen yms ovat jääneet minimiin autottomana. VR:n toimimaton lähijunaliikenne alkukesästä aiheutti sen verran verenpaineen kohoamista, että päädyin pähkimään liisarin hankintaa. Kesä meni töitä tehdessä ja tuumaillessa (hyvin suunniteltu on puoliksi hankittu), mutta heinäkuun lopussa vihdoin aktivoiduin.
Olisin 99 % varmuudella päätynyt C3:een ihan vaan designin vuoksi, mutta sitten kummityttömme Aavan isä Antti puuttui peliin. Hän organisoi koeajot Audilla, Seatilla ja Volkswagenilla. Ihastuin ihan älyttömästi Audin A1:een, ja hauskan Tuula-myyjän ansioista olin jo tarttua diiliin, mutta mutta…. Automyyjä unohti taas soittaa asiakkaalle, joten asiakas siirtyi eteenpäin. Seatilla ei synkannut myyjän kanssa, joten hej då. Volkkarilla en ole edes vielä tavannut myyjää, mutta puhelimessa on puhuttu monesti. No, viikon päästä perjantaina me sitten tapaamme auton luovutuksen yhteydessä.
Toivottavasti Poloinen osoittautuu ihanaksi kaveriksi.