Lux Helsinki

Lux Helsinkiä vietettiin jo tovi sitten (5.-9.1.). Kuvat olivat jääneet purkamatta. Ohessa muutamia otoksia tapahtumasta. Pakkanen paukkui niin kovaa, etten malttanut kuvailla videoita kovin pitkiä pätkiä.

Outi Pieski: Gorži

Tämä upea Tuomiokirkon kappelin seinästä valuva vesiputous toi mieleen Trevin Roomassa. Musiikkina oli upea joiku. Sen taianomainen tunnelma sopi hyvin jäätävään perjantai-iltaan.

 

Tarja Ervasti: Domus 360° – Neljä kotia

Tarja Ervasti: Domus 360° – Neljä kotia jäi meiltä vähän taka-alalle, kun torin alueella oli niin monta upeaa kohdetta.

 

Shader: Cube

Stora Enson pääkonttori oli saanut todella hienon valospektaakkelin. Se veti todella hyvin katsojia koko illan.

Teemu Lehmusruusun Maa jalkojen alla oli myös pysäyttävä installaatio. En harmillisesti huomannut napata siitä kuvaa.

Mahtava tapahtuma. Ensi vuonna taas.

 

Kuvat otettu One+3-kännykällä.

HAUskaa joulua

Ihanaa joulun aikaa ystävät, tutut ja kylänmiehet.

Tänä vuonna Sisu on käynyt elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä (EH), kisannut rally-tokon SM-kisoissa, potenut korvatulehdusta pariin otteeseen ja ollut hoidossa koirahoitolassa.

Eero vuorostaan sai 2 hyväksyttyä tulosta rally-tokon alokasluokassa ja aloitti agilityn.

Isäntäväki pääsi Välimerenristeilylle, vieraili poikien kanssa Kemijärvellä ystävien luona, aloitti aidanrakennusprojektin ja saa kohta uudet naapurit. Toivotaan, että he ovat koiraihmisiä 🙂

 

Pikaloma Mikkelissä

Kutsumattomat vieraat

Kävimme pari viikkoa sitten Mikkelissä koko köörillä. Lauantaina ajelimme vesisateessa koirakaverimme mökille ja saimme kivan rantamökin pesäpaikaksemme. Illalla lisää koirakavereita saapui suunnittelemaan seuraavan päivän epävirallisia rally-tokokisoja.

Rakas Essi

Kuiskuttelua

Keskustelujen jälkeen pojat pääsivät kirmaamaan parin neitokaisen kanssa. Vanha rakkaus leimahti heti – Sisu ja Essi löysivät taas toisensa. Niin oli vauhdikasta, että Essin emäntä raportoi juoksun alkamisen seuraavana aamuna.

Kolmikko kalassa

Vettä ripsi koko ajan. Onneksi se ei kalamiestä haittaa. Laiturilta oli hyvä heitellä, ja tarttuipa jotain myös uistimeen. Kalastajalla oli luonnollisesti hangaround-joukko ympärillään.

Saalista tutkimassa

Sunnuntai meni rally-toko-kisoja tuomaroidessa Kenkäverossa. Oletko muuten käynyt? Siellä on kaikkea ihanaa – niin ruokaa kuin sisustustarvikkeita.

Kotiinlähdön aikaan ei auto inahtanutkaan. Onneksi on Autoliitto ja sen Plus-jäsenyys.

Iki-ihana Karl Rosenfield -pioni

Muutimme Tyttökummulle kuusi vuotta sitten, ja istutin heti ensimmäisenä kesänä muutaman pionin kukkalaatikkoon. Sarah Bernhard ja Karl Rosenfield ovat niistä ehdottomat suosikkini. Karl R. ehti tänä vuonna ensin avaamaan nuppunsa. Loppuviikoksi oli luvattu kovaa sadetta, ja niin myös kävi.

 

Pelkäsin, että kukat eivät kestä rankkasadetta, joten kävin nappaamassa auenneet kukat talteen ennen kuin lähdimme pariksi päiväksi reissuun. Ihaniahan nuo ovat, vai mitä sanot?

Nämä kuvat ovat sunnuntai-illalta. Huumaava tuoksu odotti meitä ja kukat olivat täydessä loistossa – ihanaa. 

 

Salattu aarre – Kivimäenpuisto

Kotimme lähistöllä on pienehkö rodopuisto, jota ei juurikaan mainosteta. Siellä saa rauhassa kuljeskella ihastelemassa alppiruusuja.

Löysin puiston juoksulenkillä samana keväänä kun muutimme Martinlaaksoon. Ihmetys oli suuri, kun en ollut aiemmin puistosta kuullutkaan. Kaikki tiethän vievät Haagan alppiruusupuistoon. Harmillisesti kukinta meni tänä vuonna osin liian nopeasti ohi. Helteet tekivät tehtävänsä.

Puistossa kasvaa 12 kotimaista laatulajiketta: Elviira, Haaga, Hellikki, Helsingin Yliopisto, Kullervo, Pekka, P.M.A. Tidersted, Pohjolan tytär, Mikkeli, Venla, Vieno ja Kaino. Aivan ihania nimiä muuten. 

Lähi alueen väki on löytänyt puiston vieressä olevan nurmikentän. Sinne mahtuu hyvin piknikille vaikka vieressä joku pelaisikin sulkapalloa, futsalia tai heittelisi frisbeetä. Sopu sijaa antaa.

Käy ihmeessä tutustumassa lähipäivinä jos osut Länsi-Vantaalle. Kukinta jatkunee vielä tovin.

Lue lisää puistosta.

Sisusta vuoden rally-tokolagotto

Lauantaina Suomen lagottoklubin vuosikokouksen yhteydessä palkittiin menestyneitä lagottoja. Aurinkoinen sää taisi vaikuttaa, sillä paikalle oli harmillisesti vaivautunut vain muutama palkittava.

Kisasimme Sisun kanssa aktiivisesti viime vuonna. Alkuvuodesta tosin pidimme emännän motivaation palauttamiseksi kisataukoa, mutta kun se maaliskuussa löytyi, otimme superspurtin kisaamiseen. 11 kisaan osallistuimme ja kauimmaiset kisat olivat Salossa, Heinolassa ja Loimaalla. Tavoitteena kyllä oli pysyä täällä pääkaupunkiseudulla, mutta vähän lipsuimme tuossa.

Kisasimme avoimen luokan läpi noin kuukaudessa. Nopeamminkin se olisi mennyt jos vain olisimme mahtuneet mukaan kisoihin. Voittajaan meni näköjään myös reilu kuukausi, mutta kesäkuussa kisasimme kaksi kisaa samana päivänä. Voittajaluokasta en itse asiassa muista juurikaan mitään, paitsi se, että Inkoon kisoissa olimme myös Mes-luokassa nollakoirakkona, ja tuloksena oli jotain 21/100. Emme siis olleet vielä kisavalmiita mestariluokkaan.

En muistanutkaan, että olemme pitäneet syyskuusta marraskuuhun kisataukoa, koska yhä tuli palautetta, ettemme ole mes-tasoa. Tämä selvisi Kennelliiton järjestelmästä tuloksia lukiessa.

Ystäväni Riikka teki syksyllä tuomariharjoittelua ja tarvitsi tuomaroitavaksi mes-luokkaan tietyn määrän koirakoita. Siksi siis kiersimme loppuvuodesta kisoja ahkeraan. Syyskuun ahdistuksen jälkeen tuli 2 loistotulosta Espoosta ja Heinolasta peräkkäisinä päivinä. EKK:n kisojen tulos antaa myös ensimmäisen kiinnityksen valion arvoon. Seuraavana viikonloppuna kävimme nöyrtymässä 0-tulokseen Loimaalla ja siitä viiikon päästä saimme kolmannen hyväksytyn ja RTK4:n. Sitten olikin aika laittaa vuosi 2015 pakettiin.

Summa summarum, voitimme kirkkaasti vuoden rally-tokolagottokisan 45 pisteellä, kun toiseksi tulleet Tuulikki ja Rico saivat 39 pistettä. Lagottoväki on alkanut kisaamaan aktiivisesti rally-tokossa, joten ensi vuonna emme enää taida olla palkintopallilla. Ihailemme siis palkintomaljakkoa vuoden ajan.

Kaikki hauska päättyy aikanaan

Tour Costa Diadema päättyi Savonaan, Costa-varustamon kotisatamaan.

Lauantaina meidän ryhmälle oli ilmoitettu lähtöajaksi klo 9.15. Vältimme ruuhkan, kun opas ohjasi meidät hieman aiemmin ulos laivasta. Saimme matkalaukut kätevästi terminaalista, ja vielä oli pientä säätöä mitä otetaan mukaan bussiin ja mitä laitetaan ruumaan.

Olimme toivoneet, että bussi pysähtyisi jossain matkan varrella, jotta saisimme hankittua vähän juustoja ja muita herkkuja kotiinviemisiksi. Varustamon edustaja oli kuitenkin tiukkana, eikä suostunut pysähdykseen. Harmi juttu myös siksi, että minulle tuli todella paha olo jossain tunneli numero 20 kohdalla. Onneksi oli nesteille varattu pussukka mukana, ja matka jatkui keskeytymättä loppujen 20 tunnelin läpi Malpensan kentälle. Siellä oli kärvistelyä odotettavissa vajaa 3 tuntia. Kävimme syömässä ja ihastelemassa alppeja pihalla. Alpeista tulee jotenkin niin rauhallinen fiilis, ettei odottaminenkaan ottanut päähän.

Päästyämme turvatarkastuksen läpi anoppi jatkoi shoppailuja, ja me kävimme siipan kanssa hengailemassa kaupoissa. Ostimme myös purtavaa lennolle. Helsinkiin päästyämme oli pakko mennä lentoaseman Alepaan ostamaan salaattia, kurkkua ja tomaattia. Niitä oli viikon reissun jälkeen kova ikävä, kuten myös koiria.

Tähän päättyy lomaraportti. Laita viestiä jos olet kiinnostunut reitistä Savona-Marseille-Barcelona-Palma-Civitavecchia-La Specia-Savona laita viestiä, niin kerron mielelläni lisää.

Vilkas kylä La Spezia

Tour de Costa Diadema jatkuu:

Viimeinen satamakohteemme oli La Spezia. Vähän haaveilimme Costan retkistä Firenzeen tai Pisaan, mutta bussissa istumista olisi tullut liikaa, joten päädyimme shoppailuun. Mikäpä sen mukavampaa, ainakin anopin mielestä. Hyppäsimme ilmaiseen shuttle-bussiin ja hurautimme keskustaan. Aurinko vähän pilkisteli pilvien takaa, joten jätimme sadekamppeet laivaan. La Spezia on virkeä pieni kylä, jossa on paljon kauppoja ja apteekkeja. Kohtasimme myös veikeän mopoauton, jolla jaettiin kapeilla kaduilla postia. Harmi, etten ehtinyt napaamaan kuvaa keltaisesta raketista.

Osa suomalaisista oli käynyt edellisenä päivänä ajamassa formulaa, ja siipallekin nousi formulakuume. Kyytiin oli siis päästävä. Hän valitsi radaksi Montrealin, joka ei kaiketi ole helpoimmasta päästä. Onneksi ajo oli simulaattorissa, sillä törmäsi päin meluvallia 253km/h-vauhdissa. Ajon jälkeen menimme jälkipeleille jäätelöbaariin. Pistaasijäätelö oli ihan ok, muttei mitenkään erikoista.

Hyttiin oli ajoissa toimitettu ohjeet tavaroiden pakkaamisesta, ja hoidimme homman valmiiksi ennen illallista. Kamat tosin toimitimme käytävälle vasta myöhemmin illalla. Costan väki hoiti kaikki asiat todella ajallaan ja juuri kuten pitikin. Pitää nostaa hattua. Vain kerran aamiainen jäi tulematta hyttiin, mutta syynä taisi olla väärinkäsitys hyttipalvelijan ja tilaajan välillä.

Illalla olisi ollut Talent-kilpailun karsinta, mutta hyydyimme, ja menimme hyttiin. Tarkoitus oli katsoa kisa hytin tv:stä, mutta nukahdin kesken kaiken. Kisaväsymys taisi painaa päälle.

Valitsimme Civitavecchian Rooman sijaan

Tour Costa Diadema jatkuu:

Civitavecchian satamapalvelut ja kaupunki tarjosivat ilmaisen shuttlebussikuljetuksen keskustaan. Tartuimme tarjoukseen ja lähdimme ihanan auringonpaisteen siivittämänä koluamaan anopin kanssa kauppoja. Ensimmäisestä liikkeestä ostin 2/3 siellä myynnissä olleista mekoista. Lisäksi kaupungilta tarttui matkaan alusvaatteita, huivi ja bolero.

Kävimme myös tutustumassa paikalliseen toriin, ja ihastelimme kasviksia ja tietysti edullista hintatasoa. Törmäsimme myös kahteen herraan, jotka ulkoiluttivat lagotto-urosta. Intouduimme juttusille, mutta huono italiantaito paljastui kyllä nopeasti. Ei tullut pieneen mieleenkään kerrata koirasanastoa ennen lähtöä…

Lounastelimme paikallisessa pizzeriassa ja seurauksena oli luonnollisesti pizzaähky. Niin hyvän syömistä ei malta lopettaa ajoissa. Siippa ja anoppi miehineen hyppäsivät taksiin ja hurruttelivat laivalle elpymään. Minä jäin vielä hetkeksi kuvaamaan ja nauttimaan auringon paisteesta. Civitavecchia on ihana pikkukaupunki ja kaikki tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä. Sinne pitää päästä uudelleen.

Laivalle saavuttuani löysin muut porealtaalta, joten sinne piti itsenikin päästä. Hyvin lähti väsymys jaloista, joten kipusimme siipan kanssa 10. kerrokseen Barilla-pastamaistiaisiin. Hyviä makuja ja vähän erimallisia pastoja kuin mitä Suomessa on myynnissä. Sieltä kiiruhdimme ihailemaan suklaaputousta (Nutella?).

Päivän teemana oli vihreä, valkoinen ja punainen eli Italia. Illallisen päätteeksi keskilattian valtasivat tanssijat, ja etenimme letkassa sinne joraamaan. Tarjoilijamme tanssittivat minua ja anoppia, ja pääsimme myös heiluttamaan kangasservettejä juhlan kunniaksi – meille ihan uusi kokemus. Siipan otsa oli hikinen, eli se kuuluisa matkatauti oli päässyt taas iskemään.

Merellä all day long

Tour de Costa Diademalla, päivä 5.

Aamulla keikutti sen verran, ettei hyttiin tilattu aamiainen maistunut. Kannoimme tarjottavat naapurihyttiin, ja lähdimme ravintolaan aamiaiselle. Iso laiva on sen verran vakaa, ettei ylhäällä juurikaan keinumista huomaa.

Päätin jatkaa kuntoilua, ja menin kannen juoksuradalle hölkkäämään ja sen jälkeen täpötäydelle kuntosalille. Salilta oli mielenkiintoista seurata kun lähestyimme Sardiniaa. Eipähän pysynyt maisemat samoina, kuten kotisalilla. Siippa kävi sillä aikaa heittämässä dartsia ja tutustumassa laivan kasinoon.

Tällä kertaa oli vuorossa merengue-tanssin opetusta. Hauskaa, hikistä ja helppoa. Iltapäivällä kävimme vielä katsomassa 4d-leffassa seikkailun dinopuistossa. Hauska kokemus ja 5 minuuttia riittää aivan mainiosti. Siitä kiirehdimme The voice of sea -osakilpailun nauhoituksiin. Voiton vei ihan ylivoimaisesti tanskalainen laulajatar – ansaitusti.

Pukeutumisteemana oli gala dress, joten laitoimme parasta päälle illalliselle. Jotkut olivat todellakin panostaneet tähän käymällä kampaajalla ja hoidoissa. Me tyydyimme omiin viritelmiin. Näkyipä porukkaa farkuissa ja neulepaidoissakin, eli ei se niin tarkkaa ole. Kapteenin kanssa olisi voinut otattaa kuvan, mutta emme jaksaneet lähteä jonottamaan. Hän piipahti illallisen yhteydessä ravintolassa, ja tervehdimme häntä vilkuttaen.